torstai 31. heinäkuuta 2008

Kasvis-jungle curry

.
Jungle-curry on sikäli harvinainen thai-curry, että sitä ei tehdä kookosmaitoon. Muutenkin sen maku on tavallista tunkkaisempi tai maanläheisempi (miten sitä nyt kuvailisi) hallitsevien grachain (ns. villi-inkivääri) ja galangalin takia. Tai jotain tämänsorttista olen viimeaikoina oppinut lueskellessani kirjastosta lainassa olevaa massiivista pinkkiä keittokirjaa (David Thompson: Thai Food) sekä hieman lisää netistä.
Ilmeisesti perinteisessä viidakkopadassa on mitä ikinä lihoja ja kasveja luonnosta on löytynyt, ja sivistyneemmissäkin versioissa jotain tuotettua lihaa tai kalaa parilla vapaavalintaisella kasviksella höystettynä. Tämä curry ei siis ole mulle entuudestaan tuttu, joten siksi päätin sitä kokeilla. En kuitenkaan seurannut mitään lukuisista oheista tarkalleen, vaan tein oman kasvisversion. Joku thaimaalainen saisi kertoa voiko jungle-curry olla täysin kasvisversio, mutta itse veikkaisin että voi, koska makupohja on (enemmän tai vähemmän) sama.

maustetahna
10 kuivattua chiliä liotettuina, siemenettöminä
5 grachai vartta
peukalon kokoinen pala galangalia
pari isoa valkosipulin kynttä
2 korianterinjuurta
shalottisipuli
1 tl katkaraputahnaa

Pienennä kaikki ainekset, hienonna morttelissa tahnaksi vähän kerrallaan lisäten.
(Tai vaihtoehtoisesti pyöräytä tehosekoittimessa nopeasti karkeaksi tahnaksi. Itse en moista masiinaa valitettavasti omista, mutta mortteli riittää mulle kyllä toistaiseksi.)

ainekset (n. 2 annosta)
1 annos yllä olevaa maustetahnaa
pari rkl öljyä
pari rkl kalakastiketta
5 dl kasvislientä (tai pelkkää vettä)
kaksi pientä porkkanaa
pieni kesäkurpitsa
pieni kourallinen suikaloitua kaalia
5 grachain vartta hienoina suikaleina

Kuumenna öljy, paista maustetahnaa siinä muutama minuutti, älä anna palaa tai tartua vaan sekoittele ja lisää öljyä tarvittaessa. Lisää kostukkeeksi hieman kalakastiketta ja heitä perään porkkanat (tai lihat) ja vesi tai liemi. Keittele porkkanoita viitisen minuuttia, lisää kaalit ja kesäkurpitsat (tai muut valitsemasi kasvikset kypsymisjärjestyksessä) ja jatka porinaa muutaman minutin verran. Lisää grachait ja mausta vielä tarvittaessa esim. lisächilillä tai lisäsuolalla, jos sellaisista tykkäät, heh heh..
Lisäksi voi lisätä jotain tuoreita yrttejä, esim. (thai-)basilikaa. Itse testasin ensin ilman yrttejä ja sitten korianterin kera, mutta yllätyksekseni pidin ruoasta enemmän ilman korianteria, joten en nyt sitä suoraan suosittelisi. Jotenkin korianterin vahva maku peittosi hieman curryn tyylikästä tunkkaista makua.

Ja tulista tuli mös, mutta se kai kuului tän ruoan luonteeseen. ;) Itseasiassa käytin vähemmän tulta kuin monissa ohjeissa, mutta mun sormia polttelee vieläkin monta tuntia jälkikäteen. Eli kumihanskat eivät taida sittenkään olla liioittelua chilien käsittelyssä! Ruoka oli kuitenkin vielä syötävän tulista, eli ei sen puoleen ongelmaa. Galangalin ja grachain maut toivat kyllä ruokaan mahtavan vivahteen, joka poikkesi maistamistani kookosmaidon ja/tai sitrusmakujen maustamista thai-ruoista.

Grachai oli aineksista siis mulle entuudesta tuntematon, mutta ehdottomasti positiivinen uusi tuttavuus! Tässä vielä kuva siitä.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Linssi-katkarapukastike



Linssejä kastikkeessa parin muun aineksen kanssa, sopivasti Intia-henkisesti maustettuna, tuottaa lähes poikkeuksetta oikein maittavan arkiruoan. Tällaiset helppotekoiset sekamössöt ovat yksi perussapuskoistani. En tiedä kutsuako tätä kastikkeeksi vai padaksi vai curryksi, mutta kaipa ne kaikki käyvät: kastikkeen jättää löysemmäksi ja padan keittää kasaan, curryksi kutsuu sitten eksoottisella tuulella. Lisäksi sitten mielellään hyvää jasmiini- tai basmatiriisiä tai löysän kastikkeen kanssa nuudeleita.
Niin, ja tuosta kuvastahan ei tosiaan saa mitään käsitystä ruoan sisällöstä, mutta ei tällaisesta mössöstä kovin esteettistä kuvaa saakaan. Ehkä yritän keksiä ensi kerralla jonkin fiksumman kuvaustavan..

ainekset tällä kertaa (n. 4 annosta)
2 kevätsipulia
pari hienonnettua valkosipulin kynttä
1 rkl hienonnettua inkivääriä
2 dl vihreitä linssejä
1 tlk kookosmaitoa
1 tlk tomaattimurskaa
2 porkkanaa
1 tl karkeasti murskattua kardemummaa
1 tl jauhettua jeeraa
2 tl hieman murskattuja korianterin siemeniä
1 tl kurkumaa
1 tl garam masalaa
1 tl jauhettua chiliä
muutama kuivattu curryn lehti
5-10 pakastettua limen lehteä (tai tuoreita)
2 rkl kalakastiketta
2 rkl sitruunamehua
2 kevätsipulin vihreät osat
n. 200 gr katkarapuja

koristeeksi
kuivattuja katkarapuja
ruohosipulia

Huuhtele linssit kunnolla ja valuta. Pilko kevätsipulit ja ota vihreät osat talteen. Kuullota sipuleita reilussa öljymäärässä valkosipulin, inkiväärin, kardemumman, jeeran ja korianterin siementen kera. Sekoittele, jotteivat mausteet pääse palamaan. Sekaan linssit, säilykkeet ja muut kuivamausteet ja anna porista n. 20 min. kannen alla. Lisää porkkanat haluamassasi muodossa ja jatka padan keittämistä, kunnes porkkanat ovat kypsiä. Lisää hienonnetut limen lehdet, kalakastike ja keitä hetki. Lisää katkaravut ja sitruunamehu ja kuumenna. Lisää vielä kevätsipulin vihreät osat, maistele ja säädä mausteita vielä sopivaksi. Lempeän sitruksinen maku, pääasiassa limenlehtien vuoksi, toimii tietty kivasti aina katkarapujen kanssa, ja sen tulisi olla hallitseva. Muiden makujen pitäisi olla vain "taustalla" ottamatta pääroolia. Tuoretta korianteria voisi lisätä tähän ruokaan lopussa varsin mainiosti, mutta tällä kertaa ei ollut saatavilla.

maanantai 28. heinäkuuta 2008

Larp uudestaan



Lautasellinen lihaa&kasviksia v2: raikasta, tulista ja maukasta edelleen! Erona edelliseen ohjeeseen on isomman minttusatsin lisäksi vain iso kasa pilkottuja kevätsipulin vihreitä varsia.

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Larp (thai-salaatti)



Joskus taannoin Thaimaassa käydessäni tutustuin tähän mahtavaan tuliseen ja raikkaaseen salaattityyppiin. Järjetön määrä limeä, chiliä ja tuoreita yrttejä muuttivat jauhelihan upeiksi salaateiksi, joita muistelin ja kokkailin sitten jälkikäteen Suomessa.
Salaatin voi tehdä melkein mistä vain vähärasvaisesta lihasta. Tuoreita yrttejä ei tässä voi olla liikaa. Minttu on tärkein, mutta mukana voi käyttää myös korianteria tai basilikaa. Samoin limeä ja chiliä saisi olla todella reilusti, lopputulos kuuluu mielestäni olla melkoisen järisyttävä makuelämys: hikeä pukkaa ja hampaat syöpyy!
Salaatti tulisi syödä tuoreiden kasvisten kera, ajatuksena ei siis ole syödä pelkkää lihaa, kuten suomalainen helposti tämän ajattelisi. Thaimaassa larp ei myöskään ole mikään pääruoka, vaan yksi sivu ruokalaji muiden joukossa. Mielestäni sen kanssa tosin voisi kyllä ajatella tarjottavan kasvisten lisäksi vielä keon riisiä, niin se kävisi meikäläiselle ihan hyvin pienestä ateriastakin.

Larp
200 gr paistijauhelihaa
valkosipulin kynsi tai pari
2 rkl+ kalakastiketta
5 rkl+ limemehua
1-2 rkl riisiä paahdettuna ja karkeasti jauhettuna
chiliä, esim. puolikas habanerosta tai pari-kolme lintuchiliä
pari shalottisipulia (itse tosin käytin tällä kertaa punasipulia ja purjoa)
kourallinen tuoretta minttua (tai pari)
(kourallinen tuoretta korianteria tai basilikaa)

paljon tuoreita kasviksia: esim. jäävuorisalaattia, porkkanatikkuja, kurkkutikkuja, kaalisuikaleita, vihreitä pitkäpapuja, sokeriherneitä, paprikaa, tms.

sopiva dippi haluttaessa

Paista jauhelihat murskatun valkosipulin kanssa ja ota liedeltä. Lisää liemet ja hienonnetut muut ainekset. Riisin voi paahtaa kevyesti kuivalla valurautapannulla ja jauhaa morttelissa karkeaksi rakeeksi, ei siis jauhoksi asti.

__
Ai niin, tuhat kävijää on näköjään mennyt tänään aamulla rikki, jee! Näköjään täällä käy muitakin kuin vain minä, joten enköhän siis jatka kirjoittelua. Kaikenlaisia kommentteja otetaan mieluusti vastaan...

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Paneer korma



Kuumana kesäpäivänä kuumaa intialaista, eikö?! Tässä jonkinmoinen versio paneer korma -nimellä liikkuvasta reseptistä, joka on varsin yleinen intialainen murkina. Paneerin tilalla voi hyvin käyttää esim. Valion kotijuustoa tai leipäjuustoa, miksei vaikka tofuakin, mutta tällä kertaa halusin kokeilla oman kotijuuston valmistamista. Sen valmistamisen helppoudesta olin lukenut Bella Vanilla -blogista.
Paneer kormasta tuntuu olevan varsin monta versiota jo valmiiksi, joten siksi sitä voi mielestäni varsin surutta muokata sortumatta minkään luokan pyhäinhäväistykseen. Esim juustot voi lisätä lopussa joko paistettuina tai paljaaltaan, sipulit ja tomaatit sopisivat olla hienoa sosetta, mutta mulla olivat karkeaa silppua, tomaatit voivat olla toki tuoreitakin, ja mausteita ja niiden suhteita voi kukin justeerata maun mukaan. jne.

paneer
1 l täysmaitoa
(0,5 tl suolaa)
n. 4 tl sitruunamehua

Tee paneer reilusti etukäteen. Keitä maitoa, sekoita sitruunamehut ja jatka keittämistä, kunnes maito on täysin juoksettunut, eli valkoinen hera on erillään likaisen värisen veden seassa. Kaada harsokankaaseen ja kiristä möykyksi. Laita painon alle tiivistymään jääkaappiin pariksi tunniksi.

kastike
paneer (1l maidosta, n.300gr?)
2 sipulia
n. 3 cm inkivääriä
3 valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa (jeera/cumin)
2 tl korianterin siemeniä
1 tl neilikoita
1 tl garam masalaa
chiliä
suolaa
400 gr tomaattimurskaa
1 dl kermaa

Silppua sipulit, paista öljyssä pannulla. Jauha mausteet morttelissa hienoksi ja heitä sipulieden sekaan. Paista hetki ja lisää hienonnetut valkosipulit ja inkiväärit. Hetken päästä tomaattimurska mukaan ja anna porista hiljaisella niin pitkään kuin kärsivällisyys antaa myöten. (Mulla ei hautunut järin pitkään, kun alkoi olla nälkä.) Lisää pienennetty paneer ja kerma ja jatka hauduttamista viitisen minuuttia, mausta vielä suolalla ja chilillä maun mukaan. (Ehkä ei kannata lisätä kovin huolettomalla otteella habaneroa, kuten minä tein.)
Ihan mainiota tuli, mutta vielä ei maustetasapaino ollut aivan kohdallaan. Jatkan kokeilua myöhemmin uudestaan.

lauantai 19. heinäkuuta 2008

Parsakaali-pestopasta



Kaikilla varmaan omat pikaruokansa päiville, jolloin ei jaksa/ehdi hääriä keittiössä. Itse teen usein silloin pestopastaa. Paljon yksinkertaisemmaksi ei näin maukas ruoka voi enää muuttua. Yleensä lisään kyllä jotain kasvista sekaan, erityisesti parsakaali on hyvä tähän helppoutensa vuoksi. Pastan, kasvisten ja juuston yhdistelmä ei voi pettää!

pastaa
parsakaalia
vihreää pestoa
paljon juustoa
pippuria

Pane pastat kiehumaan ja reiluiksi suupaloiksi paloitellut parsakaalit päälle höyryttymään. Pastan kypsyttyä kaada vedet pois ja lisää sekaan reilusti pestoa ja maukasta juustoraastetta, parsakalit ja maun mukaan vielä esim. vähän pippuria myllystä. Pöydässä vielä lisää juustoa pinnalle ja hyvää on.

perjantai 18. heinäkuuta 2008

Appelsiini-mudcake



Täydellinen suklaakakku ja todella helppotekoinen! Tällä kertaa leivoin tapojeni vastaisesti suoraan valmiista reseptistä, mutta onhan sekin välillä aivan aiheellista, kun syntyy jotain näin hyvää. Olen tainnut aina mutakakkuja tehdessäni käyttää pikkaisen liikaa jauhoja tai paistaa hieman liian pitkään tai liian lujalla lämmöllä, sillä näin sopivan tasaisen mehukasta lopputulosta en muista ennen saaneeni aikaiseksi.
Tämä resepti löytyy Hans Välimäen Chez Dominique -kirjasta, ja kyllä tätä maistettuani ymmärrän mistä hyvästä se ravintola on Michelin-tähtensä saanut. Tämä saattaa olla ensimmäinen resepti, jonka pitkään omistamastani kirjasta suoraan teen, mutta siitä huolimatta suosittelen kirjaa erittäin lämpimästi kaikille! Erittäin inspiroiva ja kaunis teos!
Kaapistani löytyneen tomusokerin vähyyden vuoksi tein reseptin 2/3 kokoisena, mutta sekin riitti tekemään tarpeeksi paksun kerroksen 22cm pyöreän vuoan pohjalle. Kakku on varsin täyteläinen, joten mielestäni ohuet palat ovat oikein sopivat. Kirjassahan resepti on petit fours -sivulla, joten jos sellaisia pikkupaloja haluaa tehdä, niin sitten paksumpi kakku on paikallaan.

ainekset (minulla)
130 gr tummaa suklaata
130 gr rasvaa
1,5 dl tomusokeria
0,5 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
1 luomuappelsiinin kevyesti raastettu kuori
ripaus jauhettua chiliä

Sulata suklaa, rasva ja sokeri kattilassa, anna hieman jäähtyä, siivilöi sekaan jauhot, lisää kananmunat ja hyvin pestyn appelsiinin
raastettu kuori. Levitä voideltuun vuokaan ja paista 150 asteessa 20 minuuttia. Anna hieman jäähtyä ja nauti hyvässä seurassa!


keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Höyrytettyjä kasviskevätkääryleitä



Tuli pieni bloggaustauko edellisen kirjoituksen jälkeen, kun olin festarireissussa Ilosaarirockissa. Festarit olivat mahtavat, mutta erehdyin syömään siellä pari varsin kamalaa kevätkäärylettä, joten päätin saman tien kääriä omat kääröt kotona, jottei jää mitään pysyviä traumoja tuota mahtavaa naposteluruokaa kohtaan.
Tavallisinta lienee täyttää kääryleet sekalaisilla kasvissuikaleilla ja nuudeleilla, joiden lisäksi laitetaan yhtä tai useampaa valinnaista proteiinia, esim kana-katkarapu -yhdistelmä taitaa olla aika yleinen. Sitten kääritään ja uppopaistetaan rasvassa. Yllättäen en kaivannut nyt mitään rasvaista festariruoakaa muistuttavaakaan, joten päätin vain höyryttää kääryleet, mikä on oikein pätevä tapa sekin. En ole varma kutsutaanko myös höyrytettyjä kääröjä kevätkääryleiksi, vai onko nimi varattu paistetuille ystävillemme, mutta samapa tuo minulle. Jossain olen törmännyt esim. nimeen nonya packets, jotka olivat höyrytettyjä, sekä nimeen poh pia, jotka olivat höyryttämättömiä kääröjä, ja riisilevyt olivat siis vain kostutettuja. Ehkä tuo selviäisi pienenellä googlettamisella, mutta samapa tuo siis, kevätkääryleitä nuo kaikki ovat minulle.

Täyte
Lasinuudeleita (ehkä n. 50 gr)
Nuorta kaalia pari lehteä suikaloituna
Kiinankaalia pari lehteä suikaloituna
2 pientä porkkanaa suikaloituna
n. 10 cm purjoa suikaloituna
Puolikas punasipuli suikaloituna
Puolikas chili suikaloituna
Puolikas paprika suikaloituna
Reilusti inkivääriä suikaloituna
Pari valkosipulinkynttä hienonnettuna
Kourallinen basilikan lehtiä
Kourallinen mintun lehtiä
Kalakastiketta
Seesamöljyä

Riisipapereita (mulla 16cm mutta kyllä isommatkin käyvät)


Kuullotin kasviksia hyvin kevyesti miedolla lämmöllä kunnes ne olivat vain hieman pehmenneet. Valkosipulit ja kovat laitoin ekaksi ja sitten pehmeämpiä sen jälkeen. Nuudeleita pehmensin pari minuuttia lämpimässä vedessä, sitten valutin ja lisäsin valmiiseen täytteeseen. Liemet ja yrtit lisäsin vasta lopuksi. Riisipapereita kastoin vedellä molemmin puolin ja pehmenneisiin sitten pieni kasa täytettä ja sitten käärölle. Höyrytin niitä ehkä noin kymmenen minuuttia. Herkullisia! Turhaa olisi ollut pilata hyviä tuoreita makuja uppopaistamalla.

Dippausta varten sekoitin nopeasti simppeliä thai-tyyppistä kastiketta. Kääryleet voi mukavasti kääriä vielä salaatinlehtiin ja dipata niiden kanssa.

Kastike
pari rkl kalakastiketta
pari rkl limemehua
n. rkl palmusokeria
maun mukaan tuoretta chiliä

keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Sieniknöllejä ja -pasteijoita



Ruoanlaitto alkoi vaihteeksi taas täysin päämäärättä ainoana ajatuksena käyttää pois pakkasessa lojuvat pari lehtitaikinalevyä. Päätin tehdä jääkaapissa kohtaloaan odottavista herkkusienistä sienimössön sinne sisään, ja aika luonnollisesti sen saman tökötin jämistä paistoin sitten pääruoaksi knöllejä perunoiden ja höyrytettyjen kasvisten kanssa. Voinkin suositella kaikille jääkapin, pakkasen ja kuivakaappien täyttämistä ääriä myöten sekalaisilla aineksilla -- sattuma luo usein mukavia uusia yhdistelmiä sitten, kun niitä kaappeja haluaa/tarvitsee välillä tyhjentää.

Sienitökötti
valkosipulikynsiä maun mukaan
iso sipuli
puolikas pienestä purjosta
kymmenisen pientä herkkusientä
mustia oliiveja
kourallinen keitettyjä kikherneitä murskattuna
runsaaasti mustapippuria
ronski loraus soijakastiketta
iso kourallinen tuoretta oreganoa (tai kuivaa)
noin rkl ajwain-siemeniä jauhettuna

Pasteijat
puolet sienitököttisatsista
noin 100gr ricottaa (tai fetaa, jos reilusti voimakkaampaa haluaa)
kourallinen tuoretta basilikaa
parmesaania tai vastaavaa
suolaa ja pippuria vielä maun mukaan
kolme lehtitaikinalevyä

Sieniknöllit
puolet sienitököttisatsista
muna
pari rkl korppujauhoja

Hernekastike
400 gr hernesäilyketölkki
pari dl vettä
muutama dl maitoa
runsaasti Provencen yrttejä

hieman jauhettua korianteria

reilulla kädellä seesamiöljyä
sitruunamehua
suolaa ja pippuria maun mukaan

Perunat kiehumaan, kasviksia päälle höyrytykseen
(itsellä: fenkoli, pari nuorta porkanaa, aivan hienoksi suikaloitua inkivääriä, puolikas paprika)

Kuullotin valkosipulia, sipulia ja purjoa hieman pehmeiksi, sitten sienet sekaan ja pitkään niiden paistoa, kunnes kaikki mukavasti ruskistuneita ja tilavuudeltaan kutistuneet olemattomiiin. Sekaan pieneksi leikattuja oliiveja sen verran, että näyttää sopivalta määrältä muuhun nähden
(noin kourallinen). Samoin murskatut kikherneet ja oreganot pannulle ja mausteita mielen mukaan. Soijaa saa mielestäni käyttää kerrankin suht reilusti, menee hyvin sienten kera. Ja oregano ja ajwain toi oivan oman maun kokonaisuuteen. (Jos joku tietää ajwainille suomalaisen nimen, niin otan tiedon ilolla vastaan..)

Tökötin puolitin sitten pasteijoiden ja knöllien kesken ja sekoitin kumpaankin settiin lisäaineksia. Pasteijat oli uuniissa ehkä noin 12 minuuttia 225 asteessa, knöllit taas pyöritin lusikoilla ja paistoin ruskeiksi ja kolmikulmaisiksi pannulla öljyssä.

Testasin vielä huvikseni hernekastiketta. Valutin ja huuhtelin säilyke(!)herneet. Keitin herneitä vedessä hetken, jatkoin maidolla ohueksi, maustoin ja soseutin. Erikoinen yhditelmä Provence+seesamiöljy teki liemestä mukavasti jotain muuta kuin perus hernekeittoa. Ja toki kastike olisi kannattanut siivilöidä, mutta itse en jaksanut vaivautua. Mutta siis ei hassumpi kastikkeen tapainen.

Samaan aikaan oli kiehumassa uusia pikkupottuja ja päällä höyryttymässä kasviksia, jotka toivat kivasti raikkautta ateriaan.




sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Pinaattilasagne



Pinaattilasagne on aivan mahtava kasvisvaihtoehto iänikuiselle perus-bologneselle, jota tulee vastaan liiankin paljon. Tällä kertaa tein tuhdista herkusta vieläkin täyttävämmän korvaamalla maitokastikkeen kikhernekastikkeella, enkä kyllä juustoissakaan alkanut pihtailemaan! Kikherneiden maku sopii lempeään pinaattiin mainioisti ja rakennekin tulee aivan oikeaksi.

tuorepasta
3 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
loraus kylmää vettä
loraus oliiviöljyä
ripaus suolaa

kikhernekastike
n. 2 dl kypsiä kikherneitä
(liota kuivia yön yli ja keitä tunti-pari kunnes pehmeitä, tai käytä tölkkikamaa)
n. 5 dl kikherneiden keitinvettä (tai vettä tai mietoa kasvislientä)
pari rkl margariinia
pari rkl oliiviöljyä
muutama rkl jauhoja
valkopippuria
muskottipähkinää
kourallinen juustoa

pinaattitäyte
400 gr tölkki pinaattia valutettuna (tai tuoretta ryöpättynä tai pakastetta)
iso sipuli
puolet pienestä purjosta
pippuria
jauhettua korianteria
n. 100 gr fetajuustoa

juustoja mielen mukaan
(itse laitoin kermajuustoa ja parmesaania, kun sellaisia löytyi kaapista, mutta iäkäs rasvainen oltermanni olisi maukkaampi vaihtoehto)

Tee pasta ensi, paisi jos käytät valmiita kuivia lasagnelevyjä. Mutta tuorekin valmistuu kyllä hetkessä ja on hyvää! Sekoita aineet keskenään ja vaivaa muutama minuutti kimmoisaksi möykyksi. Jos on kuivaa ja murenevaa niin lisää tilkka vettä, jos on tahmeaa niin lisää hieman jauhoja. Laita taikinapallo kelmussa jääkaappiin lepäämään siksi aikaa kun teet muut sörsselit. Taikinan voi tehdä reilusti etukäteenkin.

Soseuta kikherneet veden kanssa ohueksi liemeksi. Toisessa kattilassa kuumenna rasvat ja sekoita jauhot sekaan, lisää kikherneliemi ja keitä hetki. Lisää sekaan juustoa ja mausteita maun mukaan. Suolan kanssa tosin kannattaa olla maltillinen, koska juustoista tulee sitä paljon. Tai tulee ainakin, jos käyttää reilusti juustoa niin kuin minä...

Pehmennä sipulia pannulla öljyssä, lisää purjot ja pehmennä, lisää pinaatit, hieman vettä ja mausteita. Anna hautua kannen alla vielä lisää ja jäähtyä sitten hieman. Sekoittele feta joukkoon.

Aja taikina pastakoneella ohueksi levyksi, tai vaihtoehtoisesti kaulitse se, jos ei sopivaa mankelia löydy.

Voitele vuoka. Itse käytin korkeaa, noin 22x22cm vuokaa, ja se oli just sopivan kokoinen. Levitä pohjalle kastiketta ja kerros pastaa, sitten kastiketta, juustoa, pinaattitäytettä ja pastaa vuorotellen, kunnes kaikki on käytetty. Päällimmäiseksi pastaa, kastiketta ja lopuksi reilusti juustoa. Sitten uuniin ja pois kun näyttää hyvältä. Itse paistoin 180 asteisessa uunissa reilu puoli tuntia folion alla ja sitten toisen mokoman 225 asteessa. Anna lasagnen vetäytyä hetki uunin jälkeen.

Nam, kevyttä kasvisruokaa! ;)



lauantai 5. heinäkuuta 2008

Makeita minipizzoja ja suolaista kääretorttua


Ystäväni järjesti "surrealistiset tupaantuliaiset", joten päätin yrittää kehittää jotain surrealistista ruokaa omana panoksenani iltaan. Mutta mitä ihmettä se olisi? Tuntui melko ilmeiseltä tehdä ruoka näyttämään esim. Dalin valuvalta kellolta tai vastaalta kliseiseltä taideikonilta, joten yritin sen sijaan tehdä jotain ruokaa, joka olisi muuta kuin miltä se näyttää tai jossa olisi jokin täysin järjetön yhdistelmä. Vaikka esimerksi hyytelöt: jos jonkin drinkin muuttaa hyytelön muotoon ja jähmettää jääpalamuottiin, niin onko silloin drinkki vai jääpala vai ruokaa?
Tai sushi, jonka nimikin suomennettuna jo kertoo, että siinä tarvitsee olla etikkariisiä, jotta se olisi sushia ollenkaan. Mutta jos tekee jostain muista aineksista esim. makin tai nigirin näköistä ruokaa, niin onko se sushia? Riittääkö se tekemään kääröstä makin jos se on makin kokoinen levään kääritty pötkö? No, ei. Tai onko mikä tahansa möykky nigiri, jos sen päällä on kalan pala? No, ei.
Tällaisten käsittellisempien vaihtoehtojen lisäksi mietin jotain "esittävämpiäkin" ideoita, esim. keitetyn kananmunan puolikkaan muovaaminen näyttämään silmältä tms.
Eli jotain vaihtoehtoja oli, mutta päädyin kuitenkin näin jälkikäteen ajatellen aika perusjuttuun, eli tekemään suolaisesta makeaa ja makeasta suolaista. Tein siis makeita minipizzoja ja suolaisen kääretortun, koska en muista sellaisia aiemmin nähneeni.

Makea pizzapohja
3,5 dl vettä 0,5 dl sokeria 8 dl vehnäjauhoja 1 ps (11gr) kuivahiivaa n. 50 gr margariinia

Vadelmasoosi ("tomaattikastike")
n. 5 dl pakastevadelmia 0,5 dl hillosokeria 1 rkl perunajauhoa

lisäksi
puolitettuja kirsikoita ("oliivi")
mozzarellaa

Taikina: sokerivesi lämpimäksi, jauhot ja niihin sekoitettu kuivahiiva sekaan, vähän vaivausta, sulatettu margariini sekaan, pitkä vaivaus, kohotus, kauhinta ohueksi levyksi, mukilla pyöreitä minipaloja (tai sitten piirakkakaulimella pienistä palloista yksittäisiä, sitäkin koetin).
Vadelmasoosi: Vadelmat muussiksi ja keitetään sokerin kanssa, tiheällä siivilällä kaikki siemenet pois, osaan saadusta liemestä sekoitin perunajauhon ja lopun kuumensin uudestaan, jauholiemi sekaan. Lopputulos ei siis näytä normaalilta vadelmahillolta vaan enemmän
lastenruokapurkkien soseelta. Tämän sijaan voisi siis hyvin käyttää Pilttiä, mutta en suosittele, koska itsetehdyssä maku on aivan eri luokkaa. ;) Ja sitä paitsi veikkaan, että kaupan emulsiot eivät pidä uunista...


Pizzat: Taikinoille hieman hilloa, pala mozzarellaa, kirsikka komistukseksi. Tai sitten mitä vain muuta makeaa päälistä! Itsekin laitoin pariin vikaan muita päällisiä, kun vadelmahillo loppui. Kookoshiutaleet ja mustikkahillo oli oikein mainio yhdistelä, samoin kuin aprikoosimarmeladi-kaneli-rusina. Paistoin 225 asteessa n. 8 min.


Minipizzat olivat sympaatisia värikkäitä pikkupurtavia ja maultaankin oikein mainioita, etenkin heti tuoreina, mutta suolaisesta kääretortusta en sanoisi aivan samaa... Idea on ihan hyvä ja suosittelen kaikkia kokeilemaan, mutta mun improvisoitu täyte oli vaan aivan liian laimea, seuraavalla kerralla lunttaan jostain jonkun hyväksi todetun vahvan makuisen voileipäkakkutäytteen! Ehkä ei siis täytteestä sen enempää...
Etukäteen kääretortussa arvellutti, että pysyykö torttupohja kuohkeana ilman sitovaa sokeria. Kyllä se näköjään pysyy, joten sekään ei siis estä suolaisen kääretortun tekemistä. Olennaisinta luultavasti oli munien vatkaaminen riittävän pitkään (5min+) ja nimenomaan kattilan päällä höyryssä sitä kypsytellen. Ja kuivat aineet siivilän läpi varovasti vaahtoon, seos tasaisesti oliiviöljyllä ja suolalla päällysteylle leivinpaperille. Paistoin muistaakseni 225 asteeessa n. 6 min. Vapaavalintainen täyte hieman jäähtyneen pohjan päälle ja rullalle.


Pohja 3 kananmunaa
0,5 dl vehnäjauhoa
0,5 dl perunajauhoa
1,5 tl leivinjauhetta
suolaa


Pizzoihin sain kulumaan varsin vähän tuota taikinaa, eli ohje on siis varsin suuri! Teinkin lopuista itse pullia.
Ja siivilään jääneen vadelmamoskan söin jätskin kanssa. Hyviä ne siemenetkin mun mielestä ovat, vaikka tiedän, että kaikki eivät niistä perusta.


Tällä kertaa postaus oli siis enemmän ideoista, toteutusten jäädessä hieman puolivillaisiksi. Mutta tärkeää noita ideoitakin on välillä pyöritellä, jotta ei tule aina tehtyä vaan samoja vanhoja juttuja. Vai mitä?

keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Savukalaa ja mustaa pastaa

Laiska kesälomapäivä; mikäpä sen parempaa ajanvietettä kuin keksiä uusia jekkuja keittiössä!

Sain vanhemmilta mökkituliaisina kaksi upeaa savustettua ahventa. Koska ne olivat jo kylmiä saadessani ne käsiini, päätin vastoin tapojani olla syömättä niitä heti sellaisenaan ja sen sijaan tehdä jotain ruokaa niistä. Normaalistihan nuo syödään mökillä lähes poikkeuksetta saman tien tuoreina, eikä siinä ehdi edes ajatella niiden käyttämistä muuhun ruokaan, mutta nyt kun niitä oli jäänyt yli ja aina kaupunkiin asti, saatoin käyttää niitä eri tavalla.
Kalat sisältävä muovipussi tihkui kalan rasvaa ja levitti taivaallista savun aromia. Päätin yrittää ottaa kaiken tuon aromin talteen pelkän kalan lihan lisäksi. Irrotin siis lihat nahoista ja poistin kaikki löytämäni ruodot. Heitin nahat, evät ja isoimmat ruodot kasariin fenkolin ja purjon palojen, valkosipulinkynnen ja kuohukerman kanssa. Keittelin niitä ehkä noin 20-30 minuuttia kannen alla, kunnes liemi alkoi olla mukavasti maustunut. Siivilöin liemen puhtaaksi ja lisäsin takaisin siihen siivilästä pelastetut ja ruodoista puhdistetut purjon ja fenkolin palat. Soseutin liemen, maustoin pippurilla.


Ruskistin pannulla ison sipulin ja lisäsin sitten siihen noin 3 desiä keitettyjä kanttarelleja. Maustoin suolalla ja pippurilla.
Lämmitin kalan palat nopeasti pannulla, en varsinaisesti paistanut niitä enää.
Samaan aikaan olin keittänyt mustat linguinet lähes kypsiksi. Kaadoin vedet pois ja kippasin pastat takaisin kattilaan. Sekoitin sen joukkoon valmistamani kuuman kerman ja reilusti raastettua parmesaania.
Olin ajatellut ruoanlaittoa aloittaessani, että sekoittaisin vaan kaikki aineet yhdeksi kastikkeeksi, mutta onneksi huomasin sen järjettömyyden. Kasasinkin siis lautaselle mustan kermaisen pastan, sienet ja kalat kaikki omiksi kerroksikseen, jolloin kaikista mauista saattoi nauttia erikseen. Ja herkulliselta maistuikin jokainen kerros!