Fuusiokeittiö

Kanelia!

2009-11-09T16:44:00.003+02:00

Kaneliahan ei voi olla liikaa omenajälkkärissä. Mainio tapa lisätä sitä vielä hieman on jauhottaa voideltu piirakkavuoka sillä. Tulee peruspohjaankin lisää makua.

Rusinoita omenoiden sekaan

2009-11-04T17:40:00.004+02:00

Hollantilainen omenapiirakka on jotain aivan muuta kuin suomalainen pikkuserkkunsa. Nyt en sellaista tehnyt, mutta mainittakoon että kutakuinkin vain omenat, kaneli ja makeus ovat yhteistä. Siellä omenapiirakkaan tulee mm. rusinoita, joten sen innoittamana laitoin toskaomenien sekaan rusinoita. Hyvin toimii! Murussa on lisäksi kaurahiutaleiden sijaan neljää viljaa ja sokerin sijaan tummaa siirappia. Näin yksinkertaiseen klassikkojälkkäriinkin saa pientä uutta vipinää.

takaisin köökissä: uunikasvikset

2009-11-03T20:19:00.003+02:00

Helppoa uuniruokaa, lähes itsestään maistuvaa. Sekalaisia kasviksia vuokaan ja uuniin riittäväksi aikaa. Fetasta saa tarpeeksi suolaa, joten maustamiseen ei tarvitse paljoa.

Tällä kertaa mukana:

kolme porkkanaa

kaksi punajuurta

viitisen perunaa

paprika

kesäkurpitsa

125 gr kiinteää fetaa

pari reilua kulausta oliiviöljyä

pippuria

Kuori punajuuret ja porkkanat, sekä perunat jos rupisia. Pilko reiluiksi paloiksi. Kovimmat pienimmiksi ja pehmeimmät suurimmiksi. Sekoita kaikki aineet ja anna olla puoli tuntia 200 asteessa foliolla peitettynä ja toiset puoli tuntia ilman, jotta tulee hieman väriä pintaan.

Tulee värikäs sotku.

Sitruunainen makkarapata

2008-11-29T20:11:00.002+02:00

En voinut olla kirjaamatta vielä toistakin sitruunakokeilua, kun niitä on kuitenkin tullut tehtyä jonkin verran ostamastani noin kilon suolasitruunasatsista. Edellinen resepti oli itsestäänselvempi, sillä tottahan sitruuna ja kala sopii yhteen, mutta tällä kertaa menin ehkä lähemmäs einesten juuria ja käytin sitruunaa liharuoassa. Jos vielä olisin kokannut wokkipannun sijasta taginepadassa, niin johan olis ollut autenttista. ;)

En ole mikään kuivamakkaroiden suurkuluttaja, joten minun täytyi oikein varta vasten etsiä lähikaupasta moisten hylly. Vaihtoehtoja olisi ollut muitakin, mutta arvoin chorizon ja cervelatin kesken voittajaksi jälkimmäisen. Makkara oli uusi tuttavuus ja osoittautui alkuperältään sveitsiläiseksi, mutta aika chorizon oloista kyllä näin asiaan vähemmän paneutuneelle. Ei kovin mausteinen makkara mutta sitäkin rasvaisempi. Pikantti sitruuna toimi kyllä mukavasti vastapainona makkaran raskaudelle, joten voin suositella tätäkin kokeilua!

ainekset (2:lle)

n. 200 gr kuoretonta cervelatia

kaksi sipulia

yksi kesäkurpitsa

yksi säilötty suolasitruuna

tölkki säilöttyjä luumutomaatteja

reilusti jauhettua chiliä

n. 2,5 dl couscous (+ 2,5 dl vettä)

Pilko kasvikset ja makkarat reiluiksi paloiksi, sitruuna hienoksi. Ruskista sipulit kevyesti pannulla, lisää kesäkurpitsa ja makkara ja paista vielä hetki lisää, jotta kaikki ainekset ehtivät paistua hieman. Lisää tomaatit ja pilko ylimalkaisesti pienemmiksi, nakkaa sitruunat ja chiliä sekaan ja anna padan hautua keskilämmöllä kannen alla noin 20 minuuttia. Pata on sitä parempaa mitä kauemmin makkarat ja sitruunat ehtivät makujaan hauduttaa, mutta toisaalta kasviksista ei halua täysin muussia, joten oman harkinnan mukaan sitten lyhyempää tai pidempää valmistusta. Valmista lopuksi couscous ja homma on valmis.

Säilötyn sitruunan taikaa

2008-10-21T10:38:00.003+03:00

Tämä ohje on suoraan jatkoa edelliselle sienipastalle sarjassa "rumia mutta herkullisia arkiruokia pienellä twistillä".

Tällä kertaa onnistuin tekemään yleensä niin tylsästä purkkitonnikalasta kerrankin varsin herkkua säilötyn suolasitruunan avulla. Säilötyn sitruunan ohjeen muistelen nähneeni ekan kerran Chillie Basanin erinomaisessa Marokkolainen keittiö -keittokirjassa, mutta sittemmin ohje on tullut vastaan myös nettiblogeissa, joten ehkäpä en ala sitä tässä toistamaan. Etenkään, kun tällä kertaa minä vain marssin marokkolaiseen ruokakauppaan ja poimin mukaani purkin valmiita sitruunoita. Karussa etikettömässä muovipurkissa ne näyttivät sen verran kotikutoisilta, että tällainen einesten vastustajakin heltyi. ;)

ainekset (kaksi annosta)

kaksi sipulia

pieni munakoiso

purkki säilöttyjä luumutomaatteja

purkki tonnikalaa

säilötty suolasitruuna

hieman jauhettua chiliä

jauhettua jeeraa

2dl couscous (+2dl vettä)

Paista isoiksi paloiksi leikattuja sipuleita reilussa öljyssä hetken verran, lisää pieneksi paloitellut munakoisot ja jatka paistamista, kunnes kasvikset ovat saaneet mukavasti väriä. Lisää purkillinen tomaatteja ja survo niitä hieman pienemmiksi. Lisää kuivamausteet ja pieneksi pilkottu sitruuna ja keitä pataa kymmenisen minuuttia. Lisää tonnikala ja hauduta hetki lisää. Lopuksi sekaan voisi laittaa esim. silputtua persiljaa tai korianteria, miksei vaikka ruohosipuliakin, mutta minulla ei valitettavasti noita ollut. Hyvää on ilmankin. Suolaa en lisännyt, koska sitruunasta sitä tuli just sopivasti.

Tarjoile couscousin kanssa.

Maapähkinävoin taikaa

2008-10-16T18:00:00.003+03:00

Kermainen sienikastike sai tällä kertaa pienen lisävivahteen mausteilla ja maapähkinävoilla. Hyvää oli, vaikka ulkonäkö ei niin mahtava olekaan. Maapähkinävoi sopii yllättävän moneen ruokaan, mutta turhan harvoin ainakaan minun tulee sitä tulee käytettyä, lähinnä koska se ei ole ikinä kuulunut keittiöni perusvarustukseen.

Maapähkinävoita saa sieltä täältä myös täysin sokerittomana, jolloin sen käyttö on helpompaa ruoanlaitossa. Pieni makeus ei ole mielestäni ongelma, mutta kaikkein makeimmat maapähkinävoit kannattaa jättää leivontaan tai leivän päälle, tai mihin sitä nyt yleensä edes käytetään.

ainekset (kahdelle)

3 sipulia

250 gr pieniä herkkusieniä

pienen purjon puolikas

2 dl kuohukermaa

maapähkinävoita (n. 2rkl)

jeeraa (n. 1tl)

jauhettua korianteria (n. 0,5tl)

jauhettua mustapippuria

(suolaa)

haluamaasi pastaa

Kuumenna reilusti öljyä ja paista sipuleita kunnes ne saavat väriä, noin viisi minuuttia. Lisää sipulien seuraksi pienennetyt sienet ja paista taas viitisen minuuttia, tai kunnes sekä sipulit että sienet ovat ruskeita ja pehmeitä. Lisää pienennetyt purjot ja paista vielä viitisen minuuttia lisää. Lisää kerma ja kuivat mausteet ja keitä kasaan hetken verran, sanotaan nyt vaikka viitisen minuutia. Ota liedeltä ja lisää kunnon nokare maapähkinävoita, maistele, ja lisää tarvittaessa lisää suolaa, maapähkinävoita ta muita mausteita. Tarjoa vastakeitetyn pastan kera.

Voihan tempeh sentään!

2008-09-29T00:23:00.003+03:00

Kuukauden blogitauon aikana on tullut tehtyä paljon erittäin hyviäkin ruokia, mutta tällä kertaa kirjoitan mieluummin siitä, mitä en saanut syötyä.

Löysin kaupungin laidalta ison etnisen supermarketin ja suurella mielenkiinnolla katsastin paikan tarjonan läpi. Valikoima oli kattava, erittäin kattava! Riisejä kaikilta maailman kolkilta, pakasteessa aineksia ja aterioita joka makuun, kuivamausteita luonnollisesti koko repertuaari, isot valikoimat indonesialaisia maustetahnoja, tuoreita vihanneksia, astioita, tofua irtomyynnissä, jne. Samassa yhteydessä oli myös "etninen Plantagen", josta sai palmuja, kukkia, buddha-patsaita, puutarhatiikereitä, mattoja, yms.

Jätin puutarhapuolen suosiolla rauhaan, mutta ruokapuolelta otin mukaan paketin tempeh'iä, joka oli minulle täysin uusi tuttavuus. Kuvittelin, että se on jonkin sortin tiiviimpää, rakeisempaa tofua. Soijapavuista se on tosiaan tehty, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin. Tempeh'ssä eräänlainen sienirihmasto sitoo käyneet pavut yhteen tiiviiksi palikaksi.

Valitsin kaupasta hyvälaatuisen tempehin, mikä tarkoitti erityisen tukevaa rihmastoa ja siten ehkä myös erityisen tymäkkää makua.

Yllä olevassa kuvassa on puolikas palikka puolitettuna. Siitä näkyy niin sisärakenne kuin ulkopintakin. Kama on erittäin tukevaa, joten sen saa helposti kuutioitua pieneksi. Veikkaan että saattaisi saada vaikka juustohöylällä leikattuakin. Tällä kertaa kuitenkin kuutioin ja marinoin paloja ketjap manis - seesaminsiemenöljy -marinadissa. Paistoin kuutiot öljyssä herkkusienien kera ja lisäsin cashew-pähkinöitä ja vähän lientä ja annoin muhia hetken riisiä odotellessa.

Ensimmäisen haukkauksen jälkeen hymy hyytyi.

Tempehin makua kuvaillaan wikipediassa mm. pähkinäiseksi ja sienimäiseksi, mutta minun mielestä se muistutti lähinnä hiivaa. Ja wokatut hiivakuutiot eivät tule minulle ensimmäisenä mieleen herkullisia makuja ajatellessa. Rohkeasti yritin saada annosta syötyä ajatellen, että jos ne kerran Indonesiassakin pystyvät syömään tätä, niin kyllä minäkin. Mutta en saanut. Sienet, pähkinät ja riisit söin, mutta tempehiä sain vain pari palaa alas, loput lensivät roskikseen.

Yleissti olen ollut sitä mieltä, että kaikki ruokakaupassa myytävä on syötävää, mutta tämä tapaus muutti käsityksiäni. Taidan hetken verran pitäytyä ihan vaan tutuissa hyvissä mauissa. Tänään tein mm. vihreää thai-currya katkarapujen kera. Herkkua!

En tiedä saako tempehiä / tempeä Suomesta, mutta saattaa hyvin saadakin, minä vain en ollut siihen törmännyt. Jos joku tietää miten siitä saa jotain herkullista aikaiseksi, niin otan tiedon innolla vastaan ja saatan jopa kerätä rohkeutta koitokseen...

Keittiön vaihto

2008-09-03T21:17:00.003+03:00

Muutin viikko sitten Hollantiin, Delftiin. Vietän vuoden vaihdossa ja sen ajan pitäisi selvitä opiskelijasolun keittiöllä. Muutos aikaisempaan ei voisi olla paljon suurempi! Uskon, ettei kenelläkään ole vaikeuksia arvata mitkä kuvista on vanhasta ja mikä uudesta keittiöstäni... ;)

Tarkoitus olisi vaikeista olosuhteista huolimatta yrittää kokata ajoittain bloggaamisen arvoista ruokaa. Ja tupakunta on todella kansainvälistä sakkia, joten ehkä välillä raportoin muidenkin ruoista. Myös ravintola- ja katukeittiöt ovat tässä maassa varsin monipuoliset, joten pysykää taajuudella.

Kana-galangalkeitto (dtom khaa gai)

2008-08-24T20:20:00.005+03:00

Dtom khaa gai on jonkin asteinen thai-keittiön klassikko, ja tämä resepti on yksi versio aiheesta. Taustainfona minulla oli jälleen Thompsonin Thai Food -kirja, mutta omaan soppaan laitoin heman enemmän kaikkea kuin alkuperäisessä.

Maku oli taas todella maittava: galangalin, korianterin, sitruksien ja chilin raikkaus yhdistettynä kookosmaidon, kanan ja metsäsienten raskaampiin makuihin.

ainekset

4 dl kookosmaitoa

8 dl laimeaa kanalientä

1 tl palmusokeria

2 sitruunaruohon pehmeät osat

1 iso sipuli

muutama korianterin juuri hyvin puhdistettuina

3 pientä punaista chiliä ilman siemeniä

peukalon verran galangalia ohuina siivuina

muutama limen lehti

2 dl paistettuja metsäsieniä (mulla viimevuoden rouskuja)

n. 200 gr luutonta kananlihaa suupaloina

kalakastiketta

iso loraus limen mehua

muutama chili

kourallinen korianterin lehtiä

Muussaa sipuli, korianterin juuret, chilit ja sitruunaruoho tahnaksi. Kiehauta liemet, lisää palmusokeri, viipaloidut galangalit, limen lehdet sekä tekemäsi tahna ja keitä viitisen minuuttia. Lisää kanat ja sienet ja keittele pienemmällä tulella noin 10-15 minuuttia. Tarjoile ja mausta lopuksi lautasella haluamallasi määrällä limen mehua, kalakastiketta, chilisuikaleita ja korianteria, niin että annos on raikas, suolainen ja tulinen.

Raparperi-inkiväärikakku

2008-08-21T17:03:00.004+03:00

Eiköhän ole taas aika raportoida uusi raparperiherkku, edellisestähän on ties kuinka kauan! :) Tällä kertaa leivoin herkullisen kookoksella säväytetyn inkiväärikakun. Tein reilun kokoisen taikinan ja laitoin sen suht pieneen uunivuokaan, jotta lopputulos olisi mahdollisimman paksu. Reilu määrä raparperia piti kakun kuitenkin herkullisen mehevänä pitkään.

Ainekset

200 gr rasvaa

2 dl sokeria

3 kananmunaa

2,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl inkiväärijauhetta

2 tl leivinjauhetta

1 l raparperipaloja

1 dl kookoshiutaleita

50 gr rasvaa

1 dl sokeria

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen alalämmölle. Vatkaa huoneenlämpöinen rasva ja sokeri vaahdoksi, vatkaa joukkoon kananmunat. Lisää yhteen sekoitetut jauheet sekä raparperipalat. Levitä sopivan vuoan pohjalle reilusti rasvaa, puolisen desiä sokeria, puolisen desiä kookoshiutaleita ja noin kolmannes raparperipaloista. (Itse käytin syvää suorakulmaista uunivuokaa, johon taittelin leivinpaperin, jotta kakun sai helposti vuoasta ehjänä ulos. Irtopohjallinen kakkuvuoka on tietty kätevin, jos ei halua suorakulmaisia paloja, kuten minä.) Lisää päälle puolet taikinasta ja kolmannes raparperipaloista. Sitten vielä perään (järjestyksessä) loput taikinat, raparperit, sokerit ja kookoshiutaleet. Laita kuumaan uuniin alalämmölle ensin noin 20 minuutiksi, sitten vaihda normaalille tasalämmölle 175 asteeseen ja jatka paistamista kunnes kakku on valmis, eli noin 20-30 minuuttia lisää, riippuen paljolti käytetyn vuoan pohjan alasta. Tällä lailla pohjasta tuli hieman karamellisoitu ja kostea, mikä mielestäni sopi tähän hyvin.

Ja vaniljajätski täydensi tämän kakun lämpimänä, mutta herkkua oli kakku ihan paljaaltaankin. Ja hetkessä meni taas iso kakku! hups...

Hapan kalacurry

2008-08-20T19:50:00.003+03:00

Takana on viikko tai pari melko hektistä meininkiä, ja vielä yksi viikko mokomaa edessä, joten kirjoittelu on nyt kovin epäsäännöllistä. Tässä kuitenkin olisi yksi yksinkertainen lounaaksi tekemäni curry jostain ainakin viikon takaa.

ainekset (2:lle)

n. 3 rkl öljyä

n. 3 rkl currytahnaa (keltaista mulla, mutta miksei muutkin kävisi)

iso sipuli reiluina paloina

n. 2 rkl kalakastiketta

n. 0,5 dl paksua tamarindivettä/-tahnaa

n. 0,5 tl palmusokeria

n. 200 gr pakasteseitiä

kourallinen (n. 100 gr??) bambun versoja

iso kourallinen basilikaa (huom! lisätty kuvan ottamisen jälkeen..)

pari pientä punaista chiliä ilman siemeniä

Kuumenna öljy, paista maustetahnaa muutama minuutti, älä polta. Lisää sipuli, paista hetki. Lisää kalakastike, tamarindivesi ja sokeri, kiehauta. Lisää vettä jos tuntuu turhan kuivalta. Lisää kala ja bambut, kiehauta nopsaa kypsäksi ja ota pois liedeltä. Lisää reilusti basilikan lehtiä ja maun mukaan suikaloitua chiliä. Tarjoile riisin tai nuudeleiden kanssa.

Tamarinditahnaa saat liottamalla kuivattua tamarindia vedessä (n. 1:1-2) ja pusertamalla nesteen ja pehmeän osan siivilän läpi.

Suklainen lammaspata

2008-08-09T12:30:00.006+03:00

Tuliset, suklaiset lihapadat ovat aivan herkullisia! Ne voi tehdä hyvinkin samaan tapaan karjalanpaistin kanssa, mutta ainakin minä tykkään marinoida ne etukäteen, ja ylipäätään maustaa varsin erilailla. Tällä kertaa käytin pakastettua karitsanpaistia tummassa oluessa marinoituna. Punaviiniä on tullut käytettyä enemmän marinadina, mutta tumma olut sopi myös enemmän kuin hyvin! Kasviksia voi lihan kanssa käyttää tai olla käyttämättä, ihan fiiliksen mukaan - ei niitä mihinkään välttämättä tarvita. ;)

Marinadi

2,5 dl tummaa olutta (Velko)

0,5 dl tummaa vahvaa soijakastiketta (philippiiniläistä)

0,5 dl chili-valkosipulikastiketta (thai Sriracha)

1 tl mustapippuria murskattuna

1 tl neilikkoita murskattuna

1 tl vihreää kardemummaa murskattuna

5 tähtianista

Muut ainekset

1,3 kg luuton karitsanpaisti (pakaste)

kolme porkkanaa

pieni kesäkurpitsa

neljä tulista pientä chiliä ilman siemeniä

100 gr tummaa suklaata

Murskasin kaikki mausteet morttelissa ja kaadoin liemien kanssa sulatettujen, pilkottujen lihojen joukkoon. Annoin marinoita yön yli jääkaapissa uunivuoassa.

Aamulla töihin lähtiessäni laitoin vuoan uuniin 125 asteeseen foliolla katettuna. Illalla kuumensin uunin 200+ asteeseen ja lisäsin lihojen joukkoon porkkanat, pilkotut chilit ja paloitellut suklaat puoleksi tunniksi ilman foliota, sitten vielä kesäkurpitsat mukaan riisin valmistamisen ajaksi.

Aika ronskisti valmistettua siis, mutta erittäin maukasta. Aromaattiset mausteet ja suklaan makeus toimivat kivasti suolaisen ja tulisen liemen joukossa. Ilman chiliä tätä ei pidä tehdä... Lampaan liha on vielä niin maukasta, että sitä ei mitkään mausteet edes peitä, joten se sopii tällaiseen hyvin.

Herkkua! !

Palmun siemenet

2008-08-05T21:24:00.006+03:00

Ostin joskus muistaakseni Vii Voanista (Hämeentie 3) jemmaan säilyketölillisen palmun siemeniä (palm seed) puhtaasta uteliaisuudesta tuntematta niitä entuudestaan. Nyt minulla on edessä häämöttävän muuton takia kaappien tehotyhjennys käynnissä, joten tämäkin jännä säilyke tuli vihdoin käyttöön.

Koska yllä olevassa kuvassa kaikki muu on varsin peruskamaa, kaikki varmaan arvavat mitkä hedelmät ovat niitä palmun siemeniä. Jännän näköisiä läpikuultavia veijareita, mutta melko mauttomia -- mutta ei siis mitenkään pahoja myöskään!

Sääli oikeastaan etten ottanut kuvaa avatusta tölkistä tai ylipäätään siemenistä liemessään. Liemi oli nimittäin paksuinta sokerisiirappia, mitä olen säilkkeissä ikinä nähnyt. Monien muiden hedelmäsäilykkeiden sokeriliemet pystyn vielä syömään/juomaan, mutta tämän kyllä huuhtelin kuumalla vedellä kauas ikuisuuteen. Huh, huh! Kannattaa ostaa purkillinen ihan jo liemen vuoksi. ;)

Tämä alkoi jo kuulostamaan kovin pahalta, mutta kyllä mä näitä silti esim. hedelmäsalaattiin suosittelen. Neutraali maku ja mielyttävä koostumus tarjoavat mielestäni mukavia "lepohetkiä" makunystyröille hedelmäsalaatissa, joka muuten koostuu monista eri mauista ja rakenteista. Varmasti sopii moneen muuhunkin annokseen, vaikka kiisseliin? Kannattaa testata!

Tofu-pinaattikastike

2008-08-04T20:04:00.004+03:00

.

Loma loppui ja työt alkoivat taas, joten en jaksanut tehdä töiden jälken kovin kummoista säätöä, vaan tällaista perusmössöä, jonka jämät voin syödä sitten huomenna lounaaksi. Hyvin pinaattista, mutta oikein syötävää. Tuore inkivääri tuo mukavaa terää.
On muuten ensimmäinen täysin vegaaniruoka, jonka olen tämän blogin aikana tehnyt, vaikka kovin kasvispainotteisia ruoat ovatkin nyt olleet. Aina vaan on ollut vähintään kalakastiketta, katkarapuja, juustoa, kananmunia tai muuta sellaista mukana. No tulipahan tehtyä, vaikka ei vegaanius ollutkaan nyt itsetarkoitus.

ainekset (2 annosta)
öljyä paistamiseen
pari kynttä valkosipulia
kaksi kevätsipulia
yksi keltasipuli
250 gr kiinteää tofua
380/265 gr pinaattisäilyke
pari rkl ikivääriä raastettuna
pari rkl soijakastiketta
puolisen desiä vettä
kevätsipuleiden vihreät osat
n. tl kuivattua minttua
rouhittua mustapippuria

Kahvia ja maitoa -- tavallaan...

2008-08-03T18:38:00.004+03:00

.
Poimin viikonlopun Hakaniemi-kierrokselta mukaan paketin agar-agaria, kun teki mieli kokeilla sitä johonkin. Ensinmäiseksi uhriksi päätyi aamukahvi.
Agar-agarin hyviä puolia on ensinnäkin se, ettei se ole sian nahkaa! Lisäksi se on miedon makuista ja hyytyy nopeasti huoneenlämmössäkin. Ja myös todella tehokkaasti, sen huomasin. Mun kahvi meni kyllä hieman turhankin kovaksi eikä maidossakaan kehumista, joten reseptejä en ala kirjoittamaan, mutta jostain yhden prosentin vahvuudesta suosittelisin aloittamaan, jos on kokeiluhaluja agar-agarin suhteen.

Kokeilun loppupäätelmä siis oli, että kahvi on parasta juotuna!

Suklaavanukas

2008-08-02T14:25:00.005+03:00

.
Alkoi tehdä mieli vähän muutakin jälkkäriä kuin pelkkää marja- tai raparperipiirakkaa, joita on tullut kesällä popsittua melko runsaasti. En ollut tehnyt suklaavanukasta varmaan muutamaan kuukauteen, joten oli jo aikakin tehdä sitä uudestaan. Mun resepti vaihtelee aina vähän; testailemalla eri määriä eri hyydytysaineita saa aikaan eri koostumuksia: paksua tai löysää, samettista tai hyytelömäistä, jne. Tällä kertaa tein erittäin vahvan makuisen (koska tykkään sellaisesta!), keskikovan ja melko samettisen. Erittäin simppeliä, erittäin maukasta, nam! :P

ainekset (8 annosta)
1 l maitoa
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
8 rkl kaakaojauhetta
5 rkl perunajauhoa
4 tl liivatejauhetta

Kaikki ainekset kattilaan ja sekoita tasaiseksi. Kiehauta rauhallisesti sekoitellen, jottei pala pohjaan, mutta vältä vaahdottamista. Älä keitä. Kaada lämpimänä tarjoiluastioihin ja jäähdytä jääkaapissa ainakin muutama tunti tai yön yli.

Fenkolipasta anjoviksella

2008-08-01T18:50:00.004+03:00

.
Nopea, kevyt ja herkullinen improvisoitu pasta.

Ainekset (2:lle)
spagettia (n.200-250 gr)
1 fenkoli
2 sellerin vartta
5 anjovisfilettä
puolikas chili (ilman siemeniä)
kalakastiketta
siruunamehua
pari rkl ruohosipulia
kourallinen korianteria
kourallinen parmesaaniraastetta (tai vastaavaa, esim Grana)
pippuria

hyvä pullo valkkaria

Keitä spagetti, höyrytä spagettikattilan päällä pieneksi suikaloitu fenkoli. Soseuta selleri, chili ja anjovis, sekoita ne kypsän valutetun spagetin sekaan muiden aineiden kera. Mausta vielä tarvittaessa lisäämällä kalakastiketta, sitruunamehua ja/tai pippuria. Ripottele halutessasi vielä päälle lisää korianteria ja juustoa. Nauti esim. valkkarin kanssa. Viineistä mitään tietämättä sanoisin, että ainakin portugalilainen Evel on testaamisen arvoinen viini hintaluokassaan.

Kasvis-jungle curry

2008-07-31T20:40:00.008+03:00

.
Jungle-curry on sikäli harvinainen thai-curry, että sitä ei tehdä kookosmaitoon. Muutenkin sen maku on tavallista tunkkaisempi tai maanläheisempi (miten sitä nyt kuvailisi) hallitsevien grachain (ns. villi-inkivääri) ja galangalin takia. Tai jotain tämänsorttista olen viimeaikoina oppinut lueskellessani kirjastosta lainassa olevaa massiivista pinkkiä keittokirjaa (David Thompson: Thai Food) sekä hieman lisää netistä.
Ilmeisesti perinteisessä viidakkopadassa on mitä ikinä lihoja ja kasveja luonnosta on löytynyt, ja sivistyneemmissäkin versioissa jotain tuotettua lihaa tai kalaa parilla vapaavalintaisella kasviksella höystettynä. Tämä curry ei siis ole mulle entuudestaan tuttu, joten siksi päätin sitä kokeilla. En kuitenkaan seurannut mitään lukuisista oheista tarkalleen, vaan tein oman kasvisversion. Joku thaimaalainen saisi kertoa voiko jungle-curry olla täysin kasvisversio, mutta itse veikkaisin että voi, koska makupohja on (enemmän tai vähemmän) sama.

maustetahna
10 kuivattua chiliä liotettuina, siemenettöminä
5 grachai vartta
peukalon kokoinen pala galangalia
pari isoa valkosipulin kynttä
2 korianterinjuurta
shalottisipuli
1 tl katkaraputahnaa

Pienennä kaikki ainekset, hienonna morttelissa tahnaksi vähän kerrallaan lisäten.
(Tai vaihtoehtoisesti pyöräytä tehosekoittimessa nopeasti karkeaksi tahnaksi. Itse en moista masiinaa valitettavasti omista, mutta mortteli riittää mulle kyllä toistaiseksi.)

ainekset (n. 2 annosta)
1 annos yllä olevaa maustetahnaa
pari rkl öljyä
pari rkl kalakastiketta
5 dl kasvislientä (tai pelkkää vettä)
kaksi pientä porkkanaa
pieni kesäkurpitsa
pieni kourallinen suikaloitua kaalia
5 grachain vartta hienoina suikaleina

Kuumenna öljy, paista maustetahnaa siinä muutama minuutti, älä anna palaa tai tartua vaan sekoittele ja lisää öljyä tarvittaessa. Lisää kostukkeeksi hieman kalakastiketta ja heitä perään porkkanat (tai lihat) ja vesi tai liemi. Keittele porkkanoita viitisen minuuttia, lisää kaalit ja kesäkurpitsat (tai muut valitsemasi kasvikset kypsymisjärjestyksessä) ja jatka porinaa muutaman minutin verran. Lisää grachait ja mausta vielä tarvittaessa esim. lisächilillä tai lisäsuolalla, jos sellaisista tykkäät, heh heh..
Lisäksi voi lisätä jotain tuoreita yrttejä, esim. (thai-)basilikaa. Itse testasin ensin ilman yrttejä ja sitten korianterin kera, mutta yllätyksekseni pidin ruoasta enemmän ilman korianteria, joten en nyt sitä suoraan suosittelisi. Jotenkin korianterin vahva maku peittosi hieman curryn tyylikästä tunkkaista makua.

Ja tulista tuli mös, mutta se kai kuului tän ruoan luonteeseen. ;) Itseasiassa käytin vähemmän tulta kuin monissa ohjeissa, mutta mun sormia polttelee vieläkin monta tuntia jälkikäteen. Eli kumihanskat eivät taida sittenkään olla liioittelua chilien käsittelyssä! Ruoka oli kuitenkin vielä syötävän tulista, eli ei sen puoleen ongelmaa. Galangalin ja grachain maut toivat kyllä ruokaan mahtavan vivahteen, joka poikkesi maistamistani kookosmaidon ja/tai sitrusmakujen maustamista thai-ruoista.

Grachai oli aineksista siis mulle entuudesta tuntematon, mutta ehdottomasti positiivinen uusi tuttavuus! Tässä vielä kuva siitä.

Linssi-katkarapukastike

2008-07-30T08:40:00.004+03:00

Linssejä kastikkeessa parin muun aineksen kanssa, sopivasti Intia-henkisesti maustettuna, tuottaa lähes poikkeuksetta oikein maittavan arkiruoan. Tällaiset helppotekoiset sekamössöt ovat yksi perussapuskoistani. En tiedä kutsuako tätä kastikkeeksi vai padaksi vai curryksi, mutta kaipa ne kaikki käyvät: kastikkeen jättää löysemmäksi ja padan keittää kasaan, curryksi kutsuu sitten eksoottisella tuulella. Lisäksi sitten mielellään hyvää jasmiini- tai basmatiriisiä tai löysän kastikkeen kanssa nuudeleita.

Niin, ja tuosta kuvastahan ei tosiaan saa mitään käsitystä ruoan sisällöstä, mutta ei tällaisesta mössöstä kovin esteettistä kuvaa saakaan. Ehkä yritän keksiä ensi kerralla jonkin fiksumman kuvaustavan..

ainekset tällä kertaa (n. 4 annosta)

2 kevätsipulia

pari hienonnettua valkosipulin kynttä

1 rkl hienonnettua inkivääriä

2 dl vihreitä linssejä

1 tlk kookosmaitoa

1 tlk tomaattimurskaa

2 porkkanaa

1 tl karkeasti murskattua kardemummaa

1 tl jauhettua jeeraa

2 tl hieman murskattuja korianterin siemeniä

1 tl kurkumaa

1 tl garam masalaa

1 tl jauhettua chiliä

muutama kuivattu curryn lehti

5-10 pakastettua limen lehteä (tai tuoreita)

2 rkl kalakastiketta

2 rkl sitruunamehua

2 kevätsipulin vihreät osat

n. 200 gr katkarapuja

koristeeksi

kuivattuja katkarapuja

ruohosipulia

Huuhtele linssit kunnolla ja valuta. Pilko kevätsipulit ja ota vihreät osat talteen. Kuullota sipuleita reilussa öljymäärässä valkosipulin, inkiväärin, kardemumman, jeeran ja korianterin siementen kera. Sekoittele, jotteivat mausteet pääse palamaan. Sekaan linssit, säilykkeet ja muut kuivamausteet ja anna porista n. 20 min. kannen alla. Lisää porkkanat haluamassasi muodossa ja jatka padan keittämistä, kunnes porkkanat ovat kypsiä. Lisää hienonnetut limen lehdet, kalakastike ja keitä hetki. Lisää katkaravut ja sitruunamehu ja kuumenna. Lisää vielä kevätsipulin vihreät osat, maistele ja säädä mausteita vielä sopivaksi. Lempeän sitruksinen maku, pääasiassa limenlehtien vuoksi, toimii tietty kivasti aina katkarapujen kanssa, ja sen tulisi olla hallitseva. Muiden makujen pitäisi olla vain "taustalla" ottamatta pääroolia. Tuoretta korianteria voisi lisätä tähän ruokaan lopussa varsin mainiosti, mutta tällä kertaa ei ollut saatavilla.

Larp uudestaan

2008-07-28T19:20:00.004+03:00

Lautasellinen lihaa&kasviksia v2: raikasta, tulista ja maukasta edelleen! Erona edelliseen ohjeeseen on isomman minttusatsin lisäksi vain iso kasa pilkottuja kevätsipulin vihreitä varsia.

Larp (thai-salaatti)

2008-07-25T16:50:00.003+03:00

Joskus taannoin Thaimaassa käydessäni tutustuin tähän mahtavaan tuliseen ja raikkaaseen salaattityyppiin. Järjetön määrä limeä, chiliä ja tuoreita yrttejä muuttivat jauhelihan upeiksi salaateiksi, joita muistelin ja kokkailin sitten jälkikäteen Suomessa.

Salaatin voi tehdä melkein mistä vain vähärasvaisesta lihasta. Tuoreita yrttejä ei tässä voi olla liikaa. Minttu on tärkein, mutta mukana voi käyttää myös korianteria tai basilikaa. Samoin limeä ja chiliä saisi olla todella reilusti, lopputulos kuuluu mielestäni olla melkoisen järisyttävä makuelämys: hikeä pukkaa ja hampaat syöpyy!

Salaatti tulisi syödä tuoreiden kasvisten kera, ajatuksena ei siis ole syödä pelkkää lihaa, kuten suomalainen helposti tämän ajattelisi. Thaimaassa larp ei myöskään ole mikään pääruoka, vaan yksi sivu ruokalaji muiden joukossa. Mielestäni sen kanssa tosin voisi kyllä ajatella tarjottavan kasvisten lisäksi vielä keon riisiä, niin se kävisi meikäläiselle ihan hyvin pienestä ateriastakin.

Larp

200 gr paistijauhelihaa

valkosipulin kynsi tai pari

2 rkl+ kalakastiketta

5 rkl+ limemehua

1-2 rkl riisiä paahdettuna ja karkeasti jauhettuna

chiliä, esim. puolikas habanerosta tai pari-kolme lintuchiliä

pari shalottisipulia (itse tosin käytin tällä kertaa punasipulia ja purjoa)

kourallinen tuoretta minttua (tai pari)

(kourallinen tuoretta korianteria tai basilikaa)

paljon tuoreita kasviksia: esim. jäävuorisalaattia, porkkanatikkuja, kurkkutikkuja, kaalisuikaleita, vihreitä pitkäpapuja, sokeriherneitä, paprikaa, tms.

sopiva dippi haluttaessa

Paista jauhelihat murskatun valkosipulin kanssa ja ota liedeltä. Lisää liemet ja hienonnetut muut ainekset. Riisin voi paahtaa kevyesti kuivalla valurautapannulla ja jauhaa morttelissa karkeaksi rakeeksi, ei siis jauhoksi asti.

Ai niin, tuhat kävijää on näköjään mennyt tänään aamulla rikki, jee! Näköjään täällä käy muitakin kuin vain minä, joten enköhän siis jatka kirjoittelua. Kaikenlaisia kommentteja otetaan mieluusti vastaan...

Paneer korma

2008-07-23T19:08:00.006+03:00

Kuumana kesäpäivänä kuumaa intialaista, eikö?! Tässä jonkinmoinen versio paneer korma -nimellä liikkuvasta reseptistä, joka on varsin yleinen intialainen murkina. Paneerin tilalla voi hyvin käyttää esim. Valion kotijuustoa tai leipäjuustoa, miksei vaikka tofuakin, mutta tällä kertaa halusin kokeilla oman kotijuuston valmistamista. Sen valmistamisen helppoudesta olin lukenut Bella Vanilla -blogista.
Paneer kormasta tuntuu olevan varsin monta versiota jo valmiiksi, joten siksi sitä voi mielestäni varsin surutta muokata sortumatta minkään luokan pyhäinhäväistykseen. Esim juustot voi lisätä lopussa joko paistettuina tai paljaaltaan, sipulit ja tomaatit sopisivat olla hienoa sosetta, mutta mulla olivat karkeaa silppua, tomaatit voivat olla toki tuoreitakin, ja mausteita ja niiden suhteita voi kukin justeerata maun mukaan. jne.

paneer
1 l täysmaitoa
(0,5 tl suolaa)
n. 4 tl sitruunamehua

Tee paneer reilusti etukäteen. Keitä maitoa, sekoita sitruunamehut ja jatka keittämistä, kunnes maito on täysin juoksettunut, eli valkoinen hera on erillään likaisen värisen veden seassa. Kaada harsokankaaseen ja kiristä möykyksi. Laita painon alle tiivistymään jääkaappiin pariksi tunniksi.

kastike
paneer (1l maidosta, n.300gr?)
2 sipulia
n. 3 cm inkivääriä
3 valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa (jeera/cumin)
2 tl korianterin siemeniä
1 tl neilikoita
1 tl garam masalaa
chiliä
suolaa
400 gr tomaattimurskaa
1 dl kermaa

Silppua sipulit, paista öljyssä pannulla. Jauha mausteet morttelissa hienoksi ja heitä sipulieden sekaan. Paista hetki ja lisää hienonnetut valkosipulit ja inkiväärit. Hetken päästä tomaattimurska mukaan ja anna porista hiljaisella niin pitkään kuin kärsivällisyys antaa myöten. (Mulla ei hautunut järin pitkään, kun alkoi olla nälkä.) Lisää pienennetty paneer ja kerma ja jatka hauduttamista viitisen minuuttia, mausta vielä suolalla ja chilillä maun mukaan. (Ehkä ei kannata lisätä kovin huolettomalla otteella habaneroa, kuten minä tein.)
Ihan mainiota tuli, mutta vielä ei maustetasapaino ollut aivan kohdallaan. Jatkan kokeilua myöhemmin uudestaan.

Parsakaali-pestopasta

2008-07-19T11:21:00.005+03:00

Kaikilla varmaan omat pikaruokansa päiville, jolloin ei jaksa/ehdi hääriä keittiössä. Itse teen usein silloin pestopastaa. Paljon yksinkertaisemmaksi ei näin maukas ruoka voi enää muuttua. Yleensä lisään kyllä jotain kasvista sekaan, erityisesti parsakaali on hyvä tähän helppoutensa vuoksi. Pastan, kasvisten ja juuston yhdistelmä ei voi pettää!

pastaa
parsakaalia
vihreää pestoa
paljon juustoa
pippuria

Pane pastat kiehumaan ja reiluiksi suupaloiksi paloitellut parsakaalit päälle höyryttymään. Pastan kypsyttyä kaada vedet pois ja lisää sekaan reilusti pestoa ja maukasta juustoraastetta, parsakalit ja maun mukaan vielä esim. vähän pippuria myllystä. Pöydässä vielä lisää juustoa pinnalle ja hyvää on.

Appelsiini-mudcake

2008-07-18T13:20:00.006+03:00

Täydellinen suklaakakku ja todella helppotekoinen! Tällä kertaa leivoin tapojeni vastaisesti suoraan valmiista reseptistä, mutta onhan sekin välillä aivan aiheellista, kun syntyy jotain näin hyvää. Olen tainnut aina mutakakkuja tehdessäni käyttää pikkaisen liikaa jauhoja tai paistaa hieman liian pitkään tai liian lujalla lämmöllä, sillä näin sopivan tasaisen mehukasta lopputulosta en muista ennen saaneeni aikaiseksi.
Tämä resepti löytyy Hans Välimäen Chez Dominique -kirjasta, ja kyllä tätä maistettuani ymmärrän mistä hyvästä se ravintola on Michelin-tähtensä saanut. Tämä saattaa olla ensimmäinen resepti, jonka pitkään omistamastani kirjasta suoraan teen, mutta siitä huolimatta suosittelen kirjaa erittäin lämpimästi kaikille! Erittäin inspiroiva ja kaunis teos!
Kaapistani löytyneen tomusokerin vähyyden vuoksi tein reseptin 2/3 kokoisena, mutta sekin riitti tekemään tarpeeksi paksun kerroksen 22cm pyöreän vuoan pohjalle. Kakku on varsin täyteläinen, joten mielestäni ohuet palat ovat oikein sopivat. Kirjassahan resepti on petit fours -sivulla, joten jos sellaisia pikkupaloja haluaa tehdä, niin sitten paksumpi kakku on paikallaan.

ainekset (minulla)
130 gr tummaa suklaata
130 gr rasvaa
1,5 dl tomusokeria
0,5 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
1 luomuappelsiinin kevyesti raastettu kuori
ripaus jauhettua chiliä

Sulata suklaa, rasva ja sokeri kattilassa, anna hieman jäähtyä, siivilöi sekaan jauhot, lisää kananmunat ja hyvin pestyn appelsiinin raastettu kuori. Levitä voideltuun vuokaan ja paista 150 asteessa 20 minuuttia. Anna hieman jäähtyä ja nauti hyvässä seurassa!

Höyrytettyjä kasviskevätkääryleitä

2008-07-16T19:35:00.005+03:00

Tuli pieni bloggaustauko edellisen kirjoituksen jälkeen, kun olin festarireissussa Ilosaarirockissa. Festarit olivat mahtavat, mutta erehdyin syömään siellä pari varsin kamalaa kevätkäärylettä, joten päätin saman tien kääriä omat kääröt kotona, jottei jää mitään pysyviä traumoja tuota mahtavaa naposteluruokaa kohtaan.
Tavallisinta lienee täyttää kääryleet sekalaisilla kasvissuikaleilla ja nuudeleilla, joiden lisäksi laitetaan yhtä tai useampaa valinnaista proteiinia, esim kana-katkarapu -yhdistelmä taitaa olla aika yleinen. Sitten kääritään ja uppopaistetaan rasvassa. Yllättäen en kaivannut nyt mitään rasvaista festariruoakaa muistuttavaakaan, joten päätin vain höyryttää kääryleet, mikä on oikein pätevä tapa sekin. En ole varma kutsutaanko myös höyrytettyjä kääröjä kevätkääryleiksi, vai onko nimi varattu paistetuille ystävillemme, mutta samapa tuo minulle. Jossain olen törmännyt esim. nimeen nonya packets, jotka olivat höyrytettyjä, sekä nimeen poh pia, jotka olivat höyryttämättömiä kääröjä, ja riisilevyt olivat siis vain kostutettuja. Ehkä tuo selviäisi pienenellä googlettamisella, mutta samapa tuo siis, kevätkääryleitä nuo kaikki ovat minulle.

Täyte
Lasinuudeleita (ehkä n. 50 gr)
Nuorta kaalia pari lehteä suikaloituna
Kiinankaalia pari lehteä suikaloituna
2 pientä porkkanaa suikaloituna
n. 10 cm purjoa suikaloituna
Puolikas punasipuli suikaloituna
Puolikas chili suikaloituna
Puolikas paprika suikaloituna
Reilusti inkivääriä suikaloituna
Pari valkosipulinkynttä hienonnettuna
Kourallinen basilikan lehtiä
Kourallinen mintun lehtiä
Kalakastiketta
Seesamöljyä

Riisipapereita (mulla 16cm mutta kyllä isommatkin käyvät)

Kuullotin kasviksia hyvin kevyesti miedolla lämmöllä kunnes ne olivat vain hieman pehmenneet. Valkosipulit ja kovat laitoin ekaksi ja sitten pehmeämpiä sen jälkeen. Nuudeleita pehmensin pari minuuttia lämpimässä vedessä, sitten valutin ja lisäsin valmiiseen täytteeseen. Liemet ja yrtit lisäsin vasta lopuksi. Riisipapereita kastoin vedellä molemmin puolin ja pehmenneisiin sitten pieni kasa täytettä ja sitten käärölle. Höyrytin niitä ehkä noin kymmenen minuuttia. Herkullisia! Turhaa olisi ollut pilata hyviä tuoreita makuja uppopaistamalla.

Dippausta varten sekoitin nopeasti simppeliä thai-tyyppistä kastiketta. Kääryleet voi mukavasti kääriä vielä salaatinlehtiin ja dipata niiden kanssa.

Kastike
pari rkl kalakastiketta
pari rkl limemehua
n. rkl palmusokeria
maun mukaan tuoretta chiliä

Sieniknöllejä ja -pasteijoita

2008-07-09T18:11:00.005+03:00

Ruoanlaitto alkoi vaihteeksi taas täysin päämäärättä ainoana ajatuksena käyttää pois pakkasessa lojuvat pari lehtitaikinalevyä. Päätin tehdä jääkaapissa kohtaloaan odottavista herkkusienistä sienimössön sinne sisään, ja aika luonnollisesti sen saman tökötin jämistä paistoin sitten pääruoaksi knöllejä perunoiden ja höyrytettyjen kasvisten kanssa. Voinkin suositella kaikille jääkapin, pakkasen ja kuivakaappien täyttämistä ääriä myöten sekalaisilla aineksilla -- sattuma luo usein mukavia uusia yhdistelmiä sitten, kun niitä kaappeja haluaa/tarvitsee välillä tyhjentää.

Sienitökötti
valkosipulikynsiä maun mukaan
iso sipuli
puolikas pienestä purjosta
kymmenisen pientä herkkusientä
mustia oliiveja
kourallinen keitettyjä kikherneitä murskattuna
runsaaasti mustapippuria
ronski loraus soijakastiketta
iso kourallinen tuoretta oreganoa (tai kuivaa)
noin rkl ajwain-siemeniä jauhettuna

Pasteijat
puolet sienitököttisatsista
noin 100gr ricottaa (tai fetaa, jos reilusti voimakkaampaa haluaa)
kourallinen tuoretta basilikaa
parmesaania tai vastaavaa
suolaa ja pippuria vielä maun mukaan
kolme lehtitaikinalevyä

Sieniknöllit
puolet sienitököttisatsista
muna
pari rkl korppujauhoja

Hernekastike
400 gr hernesäilyketölkki
pari dl vettä
muutama dl maitoa
runsaasti Provencen yrttejä
hieman jauhettua korianteria
reilulla kädellä seesamiöljyä
sitruunamehua
suolaa ja pippuria maun mukaan

Perunat kiehumaan, kasviksia päälle höyrytykseen
(itsellä: fenkoli, pari nuorta porkanaa, aivan hienoksi suikaloitua inkivääriä, puolikas paprika)

Kuullotin valkosipulia, sipulia ja purjoa hieman pehmeiksi, sitten sienet sekaan ja pitkään niiden paistoa, kunnes kaikki mukavasti ruskistuneita ja tilavuudeltaan kutistuneet olemattomiiin. Sekaan pieneksi leikattuja oliiveja sen verran, että näyttää sopivalta määrältä muuhun nähden (noin kourallinen). Samoin murskatut kikherneet ja oreganot pannulle ja mausteita mielen mukaan. Soijaa saa mielestäni käyttää kerrankin suht reilusti, menee hyvin sienten kera. Ja oregano ja ajwain toi oivan oman maun kokonaisuuteen. (Jos joku tietää ajwainille suomalaisen nimen, niin otan tiedon ilolla vastaan..)

Tökötin puolitin sitten pasteijoiden ja knöllien kesken ja sekoitin kumpaankin settiin lisäaineksia. Pasteijat oli uuniissa ehkä noin 12 minuuttia 225 asteessa, knöllit taas pyöritin lusikoilla ja paistoin ruskeiksi ja kolmikulmaisiksi pannulla öljyssä.

Testasin vielä huvikseni hernekastiketta. Valutin ja huuhtelin säilyke(!)herneet. Keitin herneitä vedessä hetken, jatkoin maidolla ohueksi, maustoin ja soseutin. Erikoinen yhditelmä Provence+seesamiöljy teki liemestä mukavasti jotain muuta kuin perus hernekeittoa. Ja toki kastike olisi kannattanut siivilöidä, mutta itse en jaksanut vaivautua. Mutta siis ei hassumpi kastikkeen tapainen.

Samaan aikaan oli kiehumassa uusia pikkupottuja ja päällä höyryttymässä kasviksia, jotka toivat kivasti raikkautta ateriaan.

Pinaattilasagne

2008-07-06T20:28:00.003+03:00

Pinaattilasagne on aivan mahtava kasvisvaihtoehto iänikuiselle perus-bologneselle, jota tulee vastaan liiankin paljon. Tällä kertaa tein tuhdista herkusta vieläkin täyttävämmän korvaamalla maitokastikkeen kikhernekastikkeella, enkä kyllä juustoissakaan alkanut pihtailemaan! Kikherneiden maku sopii lempeään pinaattiin mainioisti ja rakennekin tulee aivan oikeaksi.

tuorepasta
3 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
loraus kylmää vettä
loraus oliiviöljyä
ripaus suolaa

kikhernekastike
n. 2 dl kypsiä kikherneitä
(liota kuivia yön yli ja keitä tunti-pari kunnes pehmeitä, tai käytä tölkkikamaa)
n. 5 dl kikherneiden keitinvettä (tai vettä tai mietoa kasvislientä)
pari rkl margariinia
pari rkl oliiviöljyä
muutama rkl jauhoja
valkopippuria
muskottipähkinää
kourallinen juustoa

pinaattitäyte
400 gr tölkki pinaattia valutettuna (tai tuoretta ryöpättynä tai pakastetta)
iso sipuli
puolet pienestä purjosta
pippuria
jauhettua korianteria
n. 100 gr fetajuustoa

juustoja mielen mukaan
(itse laitoin kermajuustoa ja parmesaania, kun sellaisia löytyi kaapista, mutta iäkäs rasvainen oltermanni olisi maukkaampi vaihtoehto)

Tee pasta ensi, paisi jos käytät valmiita kuivia lasagnelevyjä. Mutta tuorekin valmistuu kyllä hetkessä ja on hyvää! Sekoita aineet keskenään ja vaivaa muutama minuutti kimmoisaksi möykyksi. Jos on kuivaa ja murenevaa niin lisää tilkka vettä, jos on tahmeaa niin lisää hieman jauhoja. Laita taikinapallo kelmussa jääkaappiin lepäämään siksi aikaa kun teet muut sörsselit. Taikinan voi tehdä reilusti etukäteenkin.

Soseuta kikherneet veden kanssa ohueksi liemeksi. Toisessa kattilassa kuumenna rasvat ja sekoita jauhot sekaan, lisää kikherneliemi ja keitä hetki. Lisää sekaan juustoa ja mausteita maun mukaan. Suolan kanssa tosin kannattaa olla maltillinen, koska juustoista tulee sitä paljon. Tai tulee ainakin, jos käyttää reilusti juustoa niin kuin minä...

Pehmennä sipulia pannulla öljyssä, lisää purjot ja pehmennä, lisää pinaatit, hieman vettä ja mausteita. Anna hautua kannen alla vielä lisää ja jäähtyä sitten hieman. Sekoittele feta joukkoon.

Aja taikina pastakoneella ohueksi levyksi, tai vaihtoehtoisesti kaulitse se, jos ei sopivaa mankelia löydy.

Voitele vuoka. Itse käytin korkeaa, noin 22x22cm vuokaa, ja se oli just sopivan kokoinen. Levitä pohjalle kastiketta ja kerros pastaa, sitten kastiketta, juustoa, pinaattitäytettä ja pastaa vuorotellen, kunnes kaikki on käytetty. Päällimmäiseksi pastaa, kastiketta ja lopuksi reilusti juustoa. Sitten uuniin ja pois kun näyttää hyvältä. Itse paistoin 180 asteisessa uunissa reilu puoli tuntia folion alla ja sitten toisen mokoman 225 asteessa. Anna lasagnen vetäytyä hetki uunin jälkeen.

Nam, kevyttä kasvisruokaa! ;)

Makeita minipizzoja ja suolaista kääretorttua

2008-07-05T10:19:00.011+03:00

Ystäväni järjesti "surrealistiset tupaantuliaiset", joten päätin yrittää kehittää jotain surrealistista ruokaa omana panoksenani iltaan. Mutta mitä ihmettä se olisi? Tuntui melko ilmeiseltä tehdä ruoka näyttämään esim. Dalin valuvalta kellolta tai vastaalta kliseiseltä taideikonilta, joten yritin sen sijaan tehdä jotain ruokaa, joka olisi muuta kuin miltä se näyttää tai jossa olisi jokin täysin järjetön yhdistelmä. Vaikka esimerksi hyytelöt: jos jonkin drinkin muuttaa hyytelön muotoon ja jähmettää jääpalamuottiin, niin onko silloin drinkki vai jääpala vai ruokaa?
Tai sushi, jonka nimikin suomennettuna jo kertoo, että siinä tarvitsee olla etikkariisiä, jotta se olisi sushia ollenkaan. Mutta jos tekee jostain muista aineksista esim. makin tai nigirin näköistä ruokaa, niin onko se sushia? Riittääkö se tekemään kääröstä makin jos se on makin kokoinen levään kääritty pötkö? No, ei. Tai onko mikä tahansa möykky nigiri, jos sen päällä on kalan pala? No, ei.
Tällaisten käsittellisempien vaihtoehtojen lisäksi mietin jotain "esittävämpiäkin" ideoita, esim. keitetyn kananmunan puolikkaan muovaaminen näyttämään silmältä tms.
Eli jotain vaihtoehtoja oli, mutta päädyin kuitenkin näin jälkikäteen ajatellen aika perusjuttuun, eli tekemään suolaisesta makeaa ja makeasta suolaista. Tein siis makeita minipizzoja ja suolaisen kääretortun, koska en muista sellaisia aiemmin nähneeni.

Makea pizzapohja
3,5 dl vettä 0,5 dl sokeria 8 dl vehnäjauhoja 1 ps (11gr) kuivahiivaa n. 50 gr margariinia

Vadelmasoosi ("tomaattikastike")
n. 5 dl pakastevadelmia 0,5 dl hillosokeria 1 rkl perunajauhoa

lisäksi
puolitettuja kirsikoita ("oliivi")
mozzarellaa

Taikina: sokerivesi lämpimäksi, jauhot ja niihin sekoitettu kuivahiiva sekaan, vähän vaivausta, sulatettu margariini sekaan, pitkä vaivaus, kohotus, kauhinta ohueksi levyksi, mukilla pyöreitä minipaloja (tai sitten piirakkakaulimella pienistä palloista yksittäisiä, sitäkin koetin).
Vadelmasoosi: Vadelmat muussiksi ja keitetään sokerin kanssa, tiheällä siivilällä kaikki siemenet pois, osaan saadusta liemestä sekoitin perunajauhon ja lopun kuumensin uudestaan, jauholiemi sekaan. Lopputulos ei siis näytä normaalilta vadelmahillolta vaan enemmän lastenruokapurkkien soseelta. Tämän sijaan voisi siis hyvin käyttää Pilttiä, mutta en suosittele, koska itsetehdyssä maku on aivan eri luokkaa. ;) Ja sitä paitsi veikkaan, että kaupan emulsiot eivät pidä uunista...

Pizzat: Taikinoille hieman hilloa, pala mozzarellaa, kirsikka komistukseksi. Tai sitten mitä vain muuta makeaa päälistä! Itsekin laitoin pariin vikaan muita päällisiä, kun vadelmahillo loppui. Kookoshiutaleet ja mustikkahillo oli oikein mainio yhdistelä, samoin kuin aprikoosimarmeladi-kaneli-rusina. Paistoin 225 asteessa n. 8 min.

Minipizzat olivat sympaatisia värikkäitä pikkupurtavia ja maultaankin oikein mainioita, etenkin heti tuoreina, mutta suolaisesta kääretortusta en sanoisi aivan samaa... Idea on ihan hyvä ja suosittelen kaikkia kokeilemaan, mutta mun improvisoitu täyte oli vaan aivan liian laimea, seuraavalla kerralla lunttaan jostain jonkun hyväksi todetun vahvan makuisen voileipäkakkutäytteen! Ehkä ei siis täytteestä sen enempää...
Etukäteen kääretortussa arvellutti, että pysyykö torttupohja kuohkeana ilman sitovaa sokeria. Kyllä se näköjään pysyy, joten sekään ei siis estä suolaisen kääretortun tekemistä. Olennaisinta luultavasti oli munien vatkaaminen riittävän pitkään (5min+) ja nimenomaan kattilan päällä höyryssä sitä kypsytellen. Ja kuivat aineet siivilän läpi varovasti vaahtoon, seos tasaisesti oliiviöljyllä ja suolalla päällysteylle leivinpaperille. Paistoin muistaakseni 225 asteeessa n. 6 min. Vapaavalintainen täyte hieman jäähtyneen pohjan päälle ja rullalle.

Pohja 3 kananmunaa
0,5 dl vehnäjauhoa
0,5 dl perunajauhoa
1,5 tl leivinjauhetta
suolaa

Pizzoihin sain kulumaan varsin vähän tuota taikinaa, eli ohje on siis varsin suuri! Teinkin lopuista itse pullia.
Ja siivilään jääneen vadelmamoskan söin jätskin kanssa. Hyviä ne siemenetkin mun mielestä ovat, vaikka tiedän, että kaikki eivät niistä perusta.

Tällä kertaa postaus oli siis enemmän ideoista, toteutusten jäädessä hieman puolivillaisiksi. Mutta tärkeää noita ideoitakin on välillä pyöritellä, jotta ei tule aina tehtyä vaan samoja vanhoja juttuja. Vai mitä?

Savukalaa ja mustaa pastaa

2008-07-02T10:48:00.005+03:00

Laiska kesälomapäivä; mikäpä sen parempaa ajanvietettä kuin keksiä uusia jekkuja keittiössä!

Sain vanhemmilta mökkituliaisina kaksi upeaa savustettua ahventa. Koska ne olivat jo kylmiä saadessani ne käsiini, päätin vastoin tapojani olla syömättä niitä heti sellaisenaan ja sen sijaan tehdä jotain ruokaa niistä. Normaalistihan nuo syödään mökillä lähes poikkeuksetta saman tien tuoreina, eikä siinä ehdi edes ajatella niiden käyttämistä muuhun ruokaan, mutta nyt kun niitä oli jäänyt yli ja aina kaupunkiin asti, saatoin käyttää niitä eri tavalla.
Kalat sisältävä muovipussi tihkui kalan rasvaa ja levitti taivaallista savun aromia. Päätin yrittää ottaa kaiken tuon aromin talteen pelkän kalan lihan lisäksi. Irrotin siis lihat nahoista ja poistin kaikki löytämäni ruodot. Heitin nahat, evät ja isoimmat ruodot kasariin fenkolin ja purjon palojen, valkosipulinkynnen ja kuohukerman kanssa. Keittelin niitä ehkä noin 20-30 minuuttia kannen alla, kunnes liemi alkoi olla mukavasti maustunut. Siivilöin liemen puhtaaksi ja lisäsin takaisin siihen siivilästä pelastetut ja ruodoista puhdistetut purjon ja fenkolin palat. Soseutin liemen, maustoin pippurilla.

Ruskistin pannulla ison sipulin ja lisäsin sitten siihen noin 3 desiä keitettyjä kanttarelleja. Maustoin suolalla ja pippurilla.
Lämmitin kalan palat nopeasti pannulla, en varsinaisesti paistanut niitä enää.
Samaan aikaan olin keittänyt mustat linguinet lähes kypsiksi. Kaadoin vedet pois ja kippasin pastat takaisin kattilaan. Sekoitin sen joukkoon valmistamani kuuman kerman ja reilusti raastettua parmesaania.
Olin ajatellut ruoanlaittoa aloittaessani, että sekoittaisin vaan kaikki aineet yhdeksi kastikkeeksi, mutta onneksi huomasin sen järjettömyyden. Kasasinkin siis lautaselle mustan kermaisen pastan, sienet ja kalat kaikki omiksi kerroksikseen, jolloin kaikista mauista saattoi nauttia erikseen. Ja herkulliselta maistuikin jokainen kerros!

Raparperijuustokakku

2008-06-30T10:34:00.001+03:00

Raparperia on riittänyt tänä kesänä aika paljon, joten siksi olen tehnyt viikottain jotain raparperiherkkuja. Tein eilen sitten taas perus rapaperikiisseliä ja sen rinnalle paksua vaniljakiisseliä, joita söin ihan sellaisenaankin. Halusin kuitenkin tehdä niistä vielä jotain muutakin, jottei tarvitsisi lipitelllä kiisseliä päivätolkulla. Jääkaapista löytyi sopivia aineita juustokakkuun, joten päätin testailla sellaista. Juustokakkureseptejä löytyy toki yllin kyllin, mutta tällä kertaa halusin viritellä kiisseliin ja jogurttiin pohjautuvan version.

pohja
n. 150gr Täysjyvä Digetive -keksejä
50gr margariinia

täyte
n. 4dl paksua vaniljakiisseliä
5 liivatelehteä
200 gr maustamatonta tuorejuustoa
50 gr margariinia
150gr vaniljajogurttia
sokeria
vaniljasokeria
sitruunamehua

pinta
n. 3dl raparperikiisseliä
1,5dl hyytelösokeria

Kakusta tuli todella mainio, mutta ei silti vielä täydellinen. Pohja on hyvä, erityisesti tykkään kayttää noita täysjyväkeksejä, koska ovat oikeasti paremman makuisia kuin normaalit. Ja mitä yleisesti digestiveihin tulee, niin suosittelisin välttämään halpoja kopioita. :)
Täyte on kanssa hyvä, mutta käytin Creme Bonjour -tuorejuustoa, kun sellaista sattui löytymään, mutta sen maku on kyllä turhan suolainen leivontaan. Makujen tasoituttua jääkaapissa ei tuo suolaisuus enää häiritse, mutta parempi siitä tulisi jollain miedommalla juustolla.
Tekemäni raparperikiisseli sen sijaan oli hieman turhankin miedon makuista maukkaan kakun päällä, eikä se hyytynyt ihan tarpeeksi. Eli pikkaisen enemmän hyytelösokeria, tai sitten voi käyttää pelkkää liivatettakin, jos kiisseli olisi valmiiksi tuhdin makuista.
Mutta hyvä kokeilu siis kaikesta huolimatta.

Kaikki maistuu paremmalta kookosmaidon kera

2008-06-28T21:34:00.002+03:00

Hommasin Hakaniemestä puolen kilon paketin kiinteää tofua jo jokin aika sitten, joten alkoi tulla tarve käyttää se johonkin ennen kuin se menee pilalle.

Tofucurry

Ensiksi tein perinteisemmän hieman thai-henkisen curryn kookosmaitoon. Keittelin ensin kookoskerman kasaan herkullisen keltaisen currytahnan ja muutaman valkosipulikynnen kanssa. Lisäsin puoli pakettia kuutioitua tofua ja annoin käristä kunnolla jonkin aikaa. Lisäsin melko isoiksi siivuiksi jätetyt sipulit ja jatkoin paistamista, kunnes sipulit alkoivat olla pehmeitä. Sitten lisäsin pannulle suikaloidun paprikan ja loput kookosmaidot tölkistä ja maustoin pieneksi muussatulla inkiväärillä, silputuilla curryn lehdillä, kalakastikkeella ja limen mehulla sekä tietty silputulla chilillä. Pannu sai porista hiljalleen vain viitisen minuuttia, jottei paprikat pehmenneet liikaa. Keräsin parvekkeelta mukaan vielä vähän tuoretta basilikaa ja koristelin jasmiiniriisin kanssa tarjoillun lautasen vielä pähkinämurskalla ja kuivatuilla katkaravuilla.

Tofu-sienipasta

Toisen puoliskon tofupaketista käytin kohtalaisen omituiseen pastaan. Siis pastaruoaksi kutsun sitä vain, koska käytin siihen ihan perus italialaista penneä jonkin luontevamman aasilaisen nuudelin tai riisin sijaan. Italialaiset eivät ehkä allekirjottaisi tätä pastaksi, maun perusteella siis.
Silppusin kuusi herkkusientä pieneksi ja paistoin kasaan runsaan öljyn ja em. keltaisen currytahnan kanssa. Sienien kutistuttua lisäsin muussatun tofun, pieneksi silputun sipulin ja muutaman valkosipulin kynnen murskattuna. Murskat saivat käristä melko pitkään vähän väliä sekoitellen. Lisäsin tölkillisen kookosmaitoa ja hieman kalakastiketta. Chilit ja limet jäivät tällä kertaa, jottei sienien hento maku huku mausteiden alle. Sekoitin lopuksi al denteksi keitetyt pennet löysään kastikkeeseen ja lisäsin vain kuivattua basilikaa ja reilulla kädellä seesamiöljyä. Se toimii mielestäni erittäin hyvin yhteen sienen kanssa.

Pari raparperijälkkäriä

2008-06-19T21:44:00.000+03:00

Alkukesän aikana on tullut tehtyä muutamia erilaisia raparperiruokia. Tässä pari niistä.

Raparperipiirakka keitetyistä raparpereista

100 gr margariinia
1 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl grahamjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl vettä

3 raparperin vartta (keskikok.)
1 dl sokeria
tilkka vettä

Tähän piirakkaan keittelin/höyrytin ensin pilkottuja raparpereita hetken sokerin kera, kunnes ne olivat pehmeitä, ja annoin jäähtyä.

Taikinaan käytin vaihteeksi hieman grahamjauhoja antamaan vähän makua. Käytin myös ravatun vuoan jauhottamiseen grahamia, kun korppujauhot olivat päässeet loppumaan. Graham toimii siinä oikein hyvin, vaikka taikinassa ei olisikaan grahamia.

Nautin jätskin kanssa ja toimi hyvin.

Raparperi-rahkapiirakka

Jokin aika sitten tein tällaisen kokeilun, johon tein muistaakseni varsin vastaavan taikinan kuin em. piirakkaan, mutta raparpereja en keittänyt, vaan täytteeksi sekoitin vain palat ja noin desin sokeria, purkin rahkaa ja kananmunan.
Itse tykkäsin, ainakin heti tuoreena, mutta sain palautetta, että oli turhan hapan. Omasta mielestä hapan ja voimakas raparperi saa kyllä myös maistua hieman happamalta ja voimakkaalta, mutta tämä taisi olla yleiseen makuun hieman liian voimakas. Täytyypä kehittää kohtapuoleen uusi onnistuneempi versio raparperipiirakasta rahkan tai kermaviilin kera ja julkaista sitten ehkä reseptikin.

Raparperi-kardemummamaito -kerroskiisseli

Tein ensin raparperikiisselin mutta sitten halusin vielä kokeilla osasta jotain erilaistakin, joten päätin yrittää kerroskiisseliä/-vanukasta. Vaniljasokeri oli päässyt juuri loppumaan, vaikka sitä yleensä aina kaapissa on, enkä jaksanut lähteä kauppaan, joten viritin maitovanukkaaseen makua kardemummalla. Kardemummamaito ja raparperikiisseli toimivat mielestäni ihan hyvin yhdessä. Koska tein kiisseliä isomman satsin, niin arvioin tässä melko suurpiirteisesti paljonko käytin aineita kahdeksaan pieneen lasilliseen kerroskiisseleitä.

raparperikiisseli

n. 0,5 l raparperin paloja
n. 0,75 l vettä
n. 2 rkl perunajauhoa
hieman liivatetta

kardemummamaito

n. 6 dl maitoa
n. 1 dl sokeria
n. 1 rkl perunajauhoa
kananmunan keltuainen
n. 0,5 tl jauhettua kardemummaa
liivatetta

Tosiaan, kun kirjoittelen näin alkuun vanhoista jutuista, niin väistämättä reseptit ovat hieman epätarkkoja, mutta ehkä tästä ajatus käy ilmi. Kiisselin keittelin ihan yksinkertaisesti, kunnes raparperit olivat pehmeitä, mutta en yhtään kauempaa. Maitokiisselin kiehautin, kunnes se sakeni, sitten lisäsin liotetut liivatteet yksi kerrallaan. Lopuksi siivilöin seoksen poistaakseni isoimmat kardemumman palaset.
Raparperikiisselin jaoin ensin laseihin ja annoin jäähtyä jääkaapissa, vasta sitten lisäsin hieman jäähtyneen maitokiisselin päälle.

Keittiöelämää

2008-06-19T20:22:00.000+03:00

Ruoanlaitto on mielestäni ehdottomasti luovaa puhaa. Tykkään kokeilla keittiössä ennakkoluulottomasti kaikkea mitä mieleen juolahtaa (vaihtelevalla menestyksellä) ja nyt tarkoituksenani on saattaa nämä viritykset myös päivän valoon. Netissähän on jo kokkaussivustoja joka lähtöön, mutta ehkäpä joukkoon kuitenkin mahtuu.

Haen jatkuvasti uusia virikkeitä kirjoista, lehdistä, tv:stä, netistä, ravintoloista ja matkoilta. Etniset ruoat (esim. thaimaalainen, intialainen, japanilainen), italialainen ja jälkkärit ovat ainakin suosikeitani, mutta toki teen paljon suomalaista perussapuskaakin. Kovin puhdasoppisia ruokani eivät ole, vaan blogin nimen mukaisesti yhdistelen paljon juttuja.

En ole kasvissyöjä, mutta käytän silti hyvin vähän lihaa ruoissani. Ravintola-alan koulutusta minulla ei ole, joten mitään absoluuttisia totuuksia en pysty ruoanlaitosta kertomaan, mutta täysin noviisi en silti hellan ääressä ole. En ole myöskään super gourmet -ihminen, vaan ruokani ovat aika ronskeja. Mutta ken tietää, ehkä joskus kun tarpeeksi opiskelen alaa niin alan vielä näperellä Michelin-ravintoloiden tyyliin...