Höyrytettyjä kasviskevätkääryleitä

Tuli pieni bloggaustauko edellisen kirjoituksen jälkeen, kun olin festarireissussa Ilosaarirockissa. Festarit olivat mahtavat, mutta erehdyin syömään siellä pari varsin kamalaa kevätkäärylettä, joten päätin saman tien kääriä omat kääröt kotona, jottei jää mitään pysyviä traumoja tuota mahtavaa naposteluruokaa kohtaan.
Tavallisinta lienee täyttää kääryleet sekalaisilla kasvissuikaleilla ja nuudeleilla, joiden lisäksi laitetaan yhtä tai useampaa valinnaista proteiinia, esim kana-katkarapu -yhdistelmä taitaa olla aika yleinen. Sitten kääritään ja uppopaistetaan rasvassa. Yllättäen en kaivannut nyt mitään rasvaista festariruoakaa muistuttavaakaan, joten päätin vain höyryttää kääryleet, mikä on oikein pätevä tapa sekin. En ole varma kutsutaanko myös höyrytettyjä kääröjä kevätkääryleiksi, vai onko nimi varattu paistetuille ystävillemme, mutta samapa tuo minulle. Jossain olen törmännyt esim. nimeen nonya packets, jotka olivat höyrytettyjä, sekä nimeen poh pia, jotka olivat höyryttämättömiä kääröjä, ja riisilevyt olivat siis vain kostutettuja. Ehkä tuo selviäisi pienenellä googlettamisella, mutta samapa tuo siis, kevätkääryleitä nuo kaikki ovat minulle.

Täyte
Lasinuudeleita (ehkä n. 50 gr)
Nuorta kaalia pari lehteä suikaloituna
Kiinankaalia pari lehteä suikaloituna
2 pientä porkkanaa suikaloituna
n. 10 cm purjoa suikaloituna
Puolikas punasipuli suikaloituna
Puolikas chili suikaloituna
Puolikas paprika suikaloituna
Reilusti inkivääriä suikaloituna
Pari valkosipulinkynttä hienonnettuna
Kourallinen basilikan lehtiä
Kourallinen mintun lehtiä
Kalakastiketta
Seesamöljyä

Riisipapereita (mulla 16cm mutta kyllä isommatkin käyvät)


Kuullotin kasviksia hyvin kevyesti miedolla lämmöllä kunnes ne olivat vain hieman pehmenneet. Valkosipulit ja kovat laitoin ekaksi ja sitten pehmeämpiä sen jälkeen. Nuudeleita pehmensin pari minuuttia lämpimässä vedessä, sitten valutin ja lisäsin valmiiseen täytteeseen. Liemet ja yrtit lisäsin vasta lopuksi. Riisipapereita kastoin vedellä molemmin puolin ja pehmenneisiin sitten pieni kasa täytettä ja sitten käärölle. Höyrytin niitä ehkä noin kymmenen minuuttia. Herkullisia! Turhaa olisi ollut pilata hyviä tuoreita makuja uppopaistamalla.

Dippausta varten sekoitin nopeasti simppeliä thai-tyyppistä kastiketta. Kääryleet voi mukavasti kääriä vielä salaatinlehtiin ja dipata niiden kanssa.

Kastike
pari rkl kalakastiketta
pari rkl limemehua
n. rkl palmusokeria
maun mukaan tuoretta chiliä

Sieniknöllejä ja -pasteijoita

Ruoanlaitto alkoi vaihteeksi taas täysin päämäärättä ainoana ajatuksena käyttää pois pakkasessa lojuvat pari lehtitaikinalevyä. Päätin tehdä jääkaapissa kohtaloaan odottavista herkkusienistä sienimössön sinne sisään, ja aika luonnollisesti sen saman tökötin jämistä paistoin sitten pääruoaksi knöllejä perunoiden ja höyrytettyjen kasvisten kanssa. Voinkin suositella kaikille jääkapin, pakkasen ja kuivakaappien täyttämistä ääriä myöten sekalaisilla aineksilla -- sattuma luo usein mukavia uusia yhdistelmiä sitten, kun niitä kaappeja haluaa/tarvitsee välillä tyhjentää.

Sienitökötti
valkosipulikynsiä maun mukaan
iso sipuli
puolikas pienestä purjosta
kymmenisen pientä herkkusientä
mustia oliiveja
kourallinen keitettyjä kikherneitä murskattuna
runsaaasti mustapippuria
ronski loraus soijakastiketta
iso kourallinen tuoretta oreganoa (tai kuivaa)
noin rkl ajwain-siemeniä jauhettuna

Pasteijat
puolet sienitököttisatsista
noin 100gr ricottaa (tai fetaa, jos reilusti voimakkaampaa haluaa)
kourallinen tuoretta basilikaa
parmesaania tai vastaavaa
suolaa ja pippuria vielä maun mukaan
kolme lehtitaikinalevyä

Sieniknöllit
puolet sienitököttisatsista
muna
pari rkl korppujauhoja

Hernekastike
400 gr hernesäilyketölkki
pari dl vettä
muutama dl maitoa
runsaasti Provencen yrttejä
hieman jauhettua korianteria
reilulla kädellä seesamiöljyä
sitruunamehua
suolaa ja pippuria maun mukaan

Perunat kiehumaan, kasviksia päälle höyrytykseen
(itsellä: fenkoli, pari nuorta porkanaa, aivan hienoksi suikaloitua inkivääriä, puolikas paprika)

Kuullotin valkosipulia, sipulia ja purjoa hieman pehmeiksi, sitten sienet sekaan ja pitkään niiden paistoa, kunnes kaikki mukavasti ruskistuneita ja tilavuudeltaan kutistuneet olemattomiiin. Sekaan pieneksi leikattuja oliiveja sen verran, että näyttää sopivalta määrältä muuhun nähden (noin kourallinen). Samoin murskatut kikherneet ja oreganot pannulle ja mausteita mielen mukaan. Soijaa saa mielestäni käyttää kerrankin suht reilusti, menee hyvin sienten kera. Ja oregano ja ajwain toi oivan oman maun kokonaisuuteen. (Jos joku tietää ajwainille suomalaisen nimen, niin otan tiedon ilolla vastaan..)

Tökötin puolitin sitten pasteijoiden ja knöllien kesken ja sekoitin kumpaankin settiin lisäaineksia. Pasteijat oli uuniissa ehkä noin 12 minuuttia 225 asteessa, knöllit taas pyöritin lusikoilla ja paistoin ruskeiksi ja kolmikulmaisiksi pannulla öljyssä.

Testasin vielä huvikseni hernekastiketta. Valutin ja huuhtelin säilyke(!)herneet. Keitin herneitä vedessä hetken, jatkoin maidolla ohueksi, maustoin ja soseutin. Erikoinen yhditelmä Provence+seesamiöljy teki liemestä mukavasti jotain muuta kuin perus hernekeittoa. Ja toki kastike olisi kannattanut siivilöidä, mutta itse en jaksanut vaivautua. Mutta siis ei hassumpi kastikkeen tapainen.

Samaan aikaan oli kiehumassa uusia pikkupottuja ja päällä höyryttymässä kasviksia, jotka toivat kivasti raikkautta ateriaan.

Makeita minipizzoja ja suolaista kääretorttua

Ystäväni järjesti "surrealistiset tupaantuliaiset", joten päätin yrittää kehittää jotain surrealistista ruokaa omana panoksenani iltaan. Mutta mitä ihmettä se olisi? Tuntui melko ilmeiseltä tehdä ruoka näyttämään esim. Dalin valuvalta kellolta tai vastaalta kliseiseltä taideikonilta, joten yritin sen sijaan tehdä jotain ruokaa, joka olisi muuta kuin miltä se näyttää tai jossa olisi jokin täysin järjetön yhdistelmä. Vaikka esimerksi hyytelöt: jos jonkin drinkin muuttaa hyytelön muotoon ja jähmettää jääpalamuottiin, niin onko silloin drinkki vai jääpala vai ruokaa?
Tai sushi, jonka nimikin suomennettuna jo kertoo, että siinä tarvitsee olla etikkariisiä, jotta se olisi sushia ollenkaan. Mutta jos tekee jostain muista aineksista esim. makin tai nigirin näköistä ruokaa, niin onko se sushia? Riittääkö se tekemään kääröstä makin jos se on makin kokoinen levään kääritty pötkö? No, ei. Tai onko mikä tahansa möykky nigiri, jos sen päällä on kalan pala? No, ei.
Tällaisten käsittellisempien vaihtoehtojen lisäksi mietin jotain "esittävämpiäkin" ideoita, esim. keitetyn kananmunan puolikkaan muovaaminen näyttämään silmältä tms.
Eli jotain vaihtoehtoja oli, mutta päädyin kuitenkin näin jälkikäteen ajatellen aika perusjuttuun, eli tekemään suolaisesta makeaa ja makeasta suolaista. Tein siis makeita minipizzoja ja suolaisen kääretortun, koska en muista sellaisia aiemmin nähneeni.

Makea pizzapohja
3,5 dl vettä 0,5 dl sokeria 8 dl vehnäjauhoja 1 ps (11gr) kuivahiivaa n. 50 gr margariinia

Vadelmasoosi ("tomaattikastike")
n. 5 dl pakastevadelmia 0,5 dl hillosokeria 1 rkl perunajauhoa

lisäksi
puolitettuja kirsikoita ("oliivi")
mozzarellaa

Taikina: sokerivesi lämpimäksi, jauhot ja niihin sekoitettu kuivahiiva sekaan, vähän vaivausta, sulatettu margariini sekaan, pitkä vaivaus, kohotus, kauhinta ohueksi levyksi, mukilla pyöreitä minipaloja (tai sitten piirakkakaulimella pienistä palloista yksittäisiä, sitäkin koetin).
Vadelmasoosi: Vadelmat muussiksi ja keitetään sokerin kanssa, tiheällä siivilällä kaikki siemenet pois, osaan saadusta liemestä sekoitin perunajauhon ja lopun kuumensin uudestaan, jauholiemi sekaan. Lopputulos ei siis näytä normaalilta vadelmahillolta vaan enemmän lastenruokapurkkien soseelta. Tämän sijaan voisi siis hyvin käyttää Pilttiä, mutta en suosittele, koska itsetehdyssä maku on aivan eri luokkaa. ;) Ja sitä paitsi veikkaan, että kaupan emulsiot eivät pidä uunista...


Pizzat: Taikinoille hieman hilloa, pala mozzarellaa, kirsikka komistukseksi. Tai sitten mitä vain muuta makeaa päälistä! Itsekin laitoin pariin vikaan muita päällisiä, kun vadelmahillo loppui. Kookoshiutaleet ja mustikkahillo oli oikein mainio yhdistelä, samoin kuin aprikoosimarmeladi-kaneli-rusina. Paistoin 225 asteessa n. 8 min.


Minipizzat olivat sympaatisia värikkäitä pikkupurtavia ja maultaankin oikein mainioita, etenkin heti tuoreina, mutta suolaisesta kääretortusta en sanoisi aivan samaa... Idea on ihan hyvä ja suosittelen kaikkia kokeilemaan, mutta mun improvisoitu täyte oli vaan aivan liian laimea, seuraavalla kerralla lunttaan jostain jonkun hyväksi todetun vahvan makuisen voileipäkakkutäytteen! Ehkä ei siis täytteestä sen enempää...
Etukäteen kääretortussa arvellutti, että pysyykö torttupohja kuohkeana ilman sitovaa sokeria. Kyllä se näköjään pysyy, joten sekään ei siis estä suolaisen kääretortun tekemistä. Olennaisinta luultavasti oli munien vatkaaminen riittävän pitkään (5min+) ja nimenomaan kattilan päällä höyryssä sitä kypsytellen. Ja kuivat aineet siivilän läpi varovasti vaahtoon, seos tasaisesti oliiviöljyllä ja suolalla päällysteylle leivinpaperille. Paistoin muistaakseni 225 asteeessa n. 6 min. Vapaavalintainen täyte hieman jäähtyneen pohjan päälle ja rullalle.


Pohja 3 kananmunaa
0,5 dl vehnäjauhoa
0,5 dl perunajauhoa
1,5 tl leivinjauhetta
suolaa


Pizzoihin sain kulumaan varsin vähän tuota taikinaa, eli ohje on siis varsin suuri! Teinkin lopuista itse pullia.
Ja siivilään jääneen vadelmamoskan söin jätskin kanssa. Hyviä ne siemenetkin mun mielestä ovat, vaikka tiedän, että kaikki eivät niistä perusta.


Tällä kertaa postaus oli siis enemmän ideoista, toteutusten jäädessä hieman puolivillaisiksi. Mutta tärkeää noita ideoitakin on välillä pyöritellä, jotta ei tule aina tehtyä vaan samoja vanhoja juttuja. Vai mitä?