Kaikki maistuu paremmalta kookosmaidon kera

Hommasin Hakaniemestä puolen kilon paketin kiinteää tofua jo jokin aika sitten, joten alkoi tulla tarve käyttää se johonkin ennen kuin se menee pilalle.

Tofucurry

Ensiksi tein perinteisemmän hieman thai-henkisen curryn kookosmaitoon. Keittelin ensin kookoskerman kasaan herkullisen keltaisen currytahnan ja muutaman valkosipulikynnen kanssa. Lisäsin puoli pakettia kuutioitua tofua ja annoin käristä kunnolla jonkin aikaa. Lisäsin melko isoiksi siivuiksi jätetyt sipulit ja jatkoin paistamista, kunnes sipulit alkoivat olla pehmeitä. Sitten lisäsin pannulle suikaloidun paprikan ja loput kookosmaidot tölkistä ja maustoin pieneksi muussatulla inkiväärillä, silputuilla curryn lehdillä, kalakastikkeella ja limen mehulla sekä tietty silputulla chilillä. Pannu sai porista hiljalleen vain viitisen minuuttia, jottei paprikat pehmenneet liikaa. Keräsin parvekkeelta mukaan vielä vähän tuoretta basilikaa ja koristelin jasmiiniriisin kanssa tarjoillun lautasen vielä pähkinämurskalla ja kuivatuilla katkaravuilla.



Tofu-sienipasta

Toisen puoliskon tofupaketista käytin kohtalaisen omituiseen pastaan. Siis pastaruoaksi kutsun sitä vain, koska käytin siihen ihan perus italialaista penneä jonkin luontevamman aasilaisen nuudelin tai riisin sijaan. Italialaiset eivät ehkä allekirjottaisi tätä pastaksi, maun perusteella siis.
Silppusin kuusi herkkusientä pieneksi ja paistoin kasaan runsaan öljyn ja em. keltaisen currytahnan kanssa. Sienien kutistuttua lisäsin muussatun tofun, pieneksi silputun sipulin ja muutaman valkosipulin kynnen murskattuna. Murskat saivat käristä melko pitkään vähän väliä sekoitellen. Lisäsin tölkillisen kookosmaitoa ja hieman kalakastiketta. Chilit ja limet jäivät tällä kertaa, jottei sienien hento maku huku mausteiden alle. Sekoitin lopuksi al denteksi keitetyt pennet löysään kastikkeeseen ja lisäsin vain kuivattua basilikaa ja reilulla kädellä seesamiöljyä. Se toimii mielestäni erittäin hyvin yhteen sienen kanssa.

Pari raparperijälkkäriä

Alkukesän aikana on tullut tehtyä muutamia erilaisia raparperiruokia. Tässä pari niistä.

Raparperipiirakka keitetyistä raparpereista


100 gr margariinia
1 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl grahamjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl vettä

3 raparperin vartta (keskikok.)
1 dl sokeria
tilkka vettä

Tähän piirakkaan keittelin/höyrytin ensin pilkottuja raparpereita hetken sokerin kera, kunnes ne olivat pehmeitä, ja annoin jäähtyä.

Taikinaan käytin vaihteeksi hieman grahamjauhoja antamaan vähän makua. Käytin myös ravatun vuoan jauhottamiseen grahamia, kun korppujauhot olivat päässeet loppumaan. Graham toimii siinä oikein hyvin, vaikka taikinassa ei olisikaan grahamia.

Nautin jätskin kanssa ja toimi hyvin.


Raparperi-rahkapiirakka


Jokin aika sitten tein tällaisen kokeilun, johon tein muistaakseni varsin vastaavan taikinan kuin em. piirakkaan, mutta raparpereja en keittänyt, vaan täytteeksi sekoitin vain palat ja noin desin sokeria, purkin rahkaa ja kananmunan.
Itse tykkäsin, ainakin heti tuoreena, mutta sain palautetta, että oli turhan hapan. Omasta mielestä hapan ja voimakas raparperi saa kyllä myös maistua hieman happamalta ja voimakkaalta, mutta tämä taisi olla yleiseen makuun hieman liian voimakas. Täytyypä kehittää kohtapuoleen uusi onnistuneempi versio raparperipiirakasta rahkan tai kermaviilin kera ja julkaista sitten ehkä reseptikin.


Raparperi-kardemummamaito -kerroskiisseli


Tein ensin raparperikiisselin mutta sitten halusin vielä kokeilla osasta jotain erilaistakin, joten päätin yrittää kerroskiisseliä/-vanukasta. Vaniljasokeri oli päässyt juuri loppumaan, vaikka sitä yleensä aina kaapissa on, enkä jaksanut lähteä kauppaan, joten viritin maitovanukkaaseen makua kardemummalla. Kardemummamaito ja raparperikiisseli toimivat mielestäni ihan hyvin yhdessä. Koska tein kiisseliä isomman satsin, niin arvioin tässä melko suurpiirteisesti paljonko käytin aineita kahdeksaan pieneen lasilliseen kerroskiisseleitä.

raparperikiisseli

n. 0,5 l raparperin paloja
n. 0,75 l vettä
n. 2 rkl perunajauhoa
hieman liivatetta

kardemummamaito

n. 6 dl maitoa
n. 1 dl sokeria
n. 1 rkl perunajauhoa
kananmunan keltuainen
n. 0,5 tl jauhettua kardemummaa
liivatetta

Tosiaan, kun kirjoittelen näin alkuun vanhoista jutuista, niin väistämättä reseptit ovat hieman epätarkkoja, mutta ehkä tästä ajatus käy ilmi. Kiisselin keittelin ihan yksinkertaisesti, kunnes raparperit olivat pehmeitä, mutta en yhtään kauempaa. Maitokiisselin kiehautin, kunnes se sakeni, sitten lisäsin liotetut liivatteet yksi kerrallaan. Lopuksi siivilöin seoksen poistaakseni isoimmat kardemumman palaset.
Raparperikiisselin jaoin ensin laseihin ja annoin jäähtyä jääkaapissa, vasta sitten lisäsin hieman jäähtyneen maitokiisselin päälle.

Keittiöelämää

Ruoanlaitto on mielestäni ehdottomasti luovaa puhaa. Tykkään kokeilla keittiössä ennakkoluulottomasti kaikkea mitä mieleen juolahtaa (vaihtelevalla menestyksellä) ja nyt tarkoituksenani on saattaa nämä viritykset myös päivän valoon. Netissähän on jo kokkaussivustoja joka lähtöön, mutta ehkäpä joukkoon kuitenkin mahtuu.

Haen jatkuvasti uusia virikkeitä kirjoista, lehdistä, tv:stä, netistä, ravintoloista ja matkoilta. Etniset ruoat (esim. thaimaalainen, intialainen, japanilainen), italialainen ja jälkkärit ovat ainakin suosikeitani, mutta toki teen paljon suomalaista perussapuskaakin. Kovin puhdasoppisia ruokani eivät ole, vaan blogin nimen mukaisesti yhdistelen paljon juttuja.

En ole kasvissyöjä, mutta käytän silti hyvin vähän lihaa ruoissani. Ravintola-alan koulutusta minulla ei ole, joten mitään absoluuttisia totuuksia en pysty ruoanlaitosta kertomaan, mutta täysin noviisi en silti hellan ääressä ole. En ole myöskään super gourmet -ihminen, vaan ruokani ovat aika ronskeja. Mutta ken tietää, ehkä joskus kun tarpeeksi opiskelen alaa niin alan vielä näperellä Michelin-ravintoloiden tyyliin...