Voihan tempeh sentään!

Kuukauden blogitauon aikana on tullut tehtyä paljon erittäin hyviäkin ruokia, mutta tällä kertaa kirjoitan mieluummin siitä, mitä en saanut syötyä.

Löysin kaupungin laidalta ison etnisen supermarketin ja suurella mielenkiinnolla katsastin paikan tarjonan läpi. Valikoima oli kattava, erittäin kattava! Riisejä kaikilta maailman kolkilta, pakasteessa aineksia ja aterioita joka makuun, kuivamausteita luonnollisesti koko repertuaari, isot valikoimat indonesialaisia maustetahnoja, tuoreita vihanneksia, astioita, tofua irtomyynnissä, jne. Samassa yhteydessä oli myös "etninen Plantagen", josta sai palmuja, kukkia, buddha-patsaita, puutarhatiikereitä, mattoja, yms.

Jätin puutarhapuolen suosiolla rauhaan, mutta ruokapuolelta otin mukaan paketin tempeh'iä, joka oli minulle täysin uusi tuttavuus. Kuvittelin, että se on jonkin sortin tiiviimpää, rakeisempaa tofua. Soijapavuista se on tosiaan tehty, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin. Tempeh'ssä eräänlainen sienirihmasto sitoo käyneet pavut yhteen tiiviiksi palikaksi.

Valitsin kaupasta hyvälaatuisen tempehin, mikä tarkoitti erityisen tukevaa rihmastoa ja siten ehkä myös erityisen tymäkkää makua.

Yllä olevassa kuvassa on puolikas palikka puolitettuna. Siitä näkyy niin sisärakenne kuin ulkopintakin. Kama on erittäin tukevaa, joten sen saa helposti kuutioitua pieneksi. Veikkaan että saattaisi saada vaikka juustohöylällä leikattuakin. Tällä kertaa kuitenkin kuutioin ja marinoin paloja ketjap manis - seesaminsiemenöljy -marinadissa. Paistoin kuutiot öljyssä herkkusienien kera ja lisäsin cashew-pähkinöitä ja vähän lientä ja annoin muhia hetken riisiä odotellessa.

Ensimmäisen haukkauksen jälkeen hymy hyytyi.

Tempehin makua kuvaillaan wikipediassa mm. pähkinäiseksi ja sienimäiseksi, mutta minun mielestä se muistutti lähinnä hiivaa. Ja wokatut hiivakuutiot eivät tule minulle ensimmäisenä mieleen herkullisia makuja ajatellessa. Rohkeasti yritin saada annosta syötyä ajatellen, että jos ne kerran Indonesiassakin pystyvät syömään tätä, niin kyllä minäkin. Mutta en saanut. Sienet, pähkinät ja riisit söin, mutta tempehiä sain vain pari palaa alas, loput lensivät roskikseen.

Yleissti olen ollut sitä mieltä, että kaikki ruokakaupassa myytävä on syötävää, mutta tämä tapaus muutti käsityksiäni. Taidan hetken verran pitäytyä ihan vaan tutuissa hyvissä mauissa. Tänään tein mm. vihreää thai-currya katkarapujen kera. Herkkua!

En tiedä saako tempehiä / tempeä Suomesta, mutta saattaa hyvin saadakin, minä vain en ollut siihen törmännyt. Jos joku tietää miten siitä saa jotain herkullista aikaiseksi, niin otan tiedon innolla vastaan ja saatan jopa kerätä rohkeutta koitokseen...

Keittiön vaihto

Muutin viikko sitten Hollantiin, Delftiin. Vietän vuoden vaihdossa ja sen ajan pitäisi selvitä opiskelijasolun keittiöllä. Muutos aikaisempaan ei voisi olla paljon suurempi! Uskon, ettei kenelläkään ole vaikeuksia arvata mitkä kuvista on vanhasta ja mikä uudesta keittiöstäni... ;)

Tarkoitus olisi vaikeista olosuhteista huolimatta yrittää kokata ajoittain bloggaamisen arvoista ruokaa. Ja tupakunta on todella kansainvälistä sakkia, joten ehkä välillä raportoin muidenkin ruoista. Myös ravintola- ja katukeittiöt ovat tässä maassa varsin monipuoliset, joten pysykää taajuudella.

Kana-galangalkeitto (dtom khaa gai)

Dtom khaa gai on jonkin asteinen thai-keittiön klassikko, ja tämä resepti on yksi versio aiheesta. Taustainfona minulla oli jälleen Thompsonin Thai Food -kirja, mutta omaan soppaan laitoin heman enemmän kaikkea kuin alkuperäisessä.

Maku oli taas todella maittava: galangalin, korianterin, sitruksien ja chilin raikkaus yhdistettynä kookosmaidon, kanan ja metsäsienten raskaampiin makuihin.

ainekset

4 dl kookosmaitoa

8 dl laimeaa kanalientä

1 tl palmusokeria

2 sitruunaruohon pehmeät osat

1 iso sipuli

muutama korianterin juuri hyvin puhdistettuina

3 pientä punaista chiliä ilman siemeniä

peukalon verran galangalia ohuina siivuina

muutama limen lehti

2 dl paistettuja metsäsieniä (mulla viimevuoden rouskuja)

n. 200 gr luutonta kananlihaa suupaloina

kalakastiketta

iso loraus limen mehua

muutama chili 

kourallinen korianterin lehtiä

Muussaa sipuli, korianterin juuret, chilit ja sitruunaruoho tahnaksi. Kiehauta liemet, lisää palmusokeri, viipaloidut galangalit, limen lehdet sekä tekemäsi tahna ja keitä viitisen minuuttia. Lisää kanat ja sienet ja keittele pienemmällä tulella noin 10-15 minuuttia. Tarjoile ja mausta lopuksi lautasella haluamallasi määrällä limen mehua, kalakastiketta, chilisuikaleita ja korianteria, niin että annos on raikas, suolainen ja tulinen.

Raparperi-inkiväärikakku

Eiköhän ole taas aika raportoida uusi raparperiherkku, edellisestähän on ties kuinka kauan! :) Tällä kertaa leivoin herkullisen kookoksella säväytetyn inkiväärikakun. Tein reilun kokoisen taikinan ja laitoin sen suht pieneen uunivuokaan, jotta lopputulos olisi mahdollisimman paksu. Reilu määrä raparperia piti kakun kuitenkin herkullisen mehevänä pitkään.

Ainekset

200 gr rasvaa

2 dl sokeria

3 kananmunaa

2,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl inkiväärijauhetta

2 tl leivinjauhetta

1 l raparperipaloja

1 dl kookoshiutaleita

50 gr rasvaa

1 dl sokeria

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen alalämmölle. Vatkaa huoneenlämpöinen rasva ja sokeri vaahdoksi, vatkaa joukkoon kananmunat. Lisää yhteen sekoitetut jauheet sekä raparperipalat. Levitä sopivan vuoan pohjalle reilusti rasvaa, puolisen desiä sokeria, puolisen desiä kookoshiutaleita ja noin kolmannes raparperipaloista. (Itse käytin syvää suorakulmaista uunivuokaa, johon taittelin leivinpaperin, jotta kakun sai helposti vuoasta ehjänä ulos. Irtopohjallinen kakkuvuoka on tietty kätevin, jos ei halua suorakulmaisia paloja, kuten minä.) Lisää päälle puolet taikinasta ja kolmannes raparperipaloista. Sitten vielä perään (järjestyksessä) loput taikinat, raparperit, sokerit ja kookoshiutaleet. Laita kuumaan uuniin alalämmölle ensin noin 20 minuutiksi, sitten vaihda normaalille tasalämmölle 175 asteeseen ja jatka paistamista kunnes kakku on valmis, eli noin 20-30 minuuttia lisää, riippuen paljolti käytetyn vuoan pohjan alasta. Tällä lailla pohjasta tuli hieman karamellisoitu ja kostea, mikä mielestäni sopi tähän hyvin.

Ja vaniljajätski täydensi tämän kakun lämpimänä, mutta herkkua oli kakku ihan paljaaltaankin. Ja hetkessä meni taas iso kakku! hups...

Hapan kalacurry

Takana on viikko tai pari melko hektistä meininkiä, ja vielä yksi viikko mokomaa edessä, joten kirjoittelu on nyt kovin epäsäännöllistä. Tässä kuitenkin olisi yksi yksinkertainen lounaaksi tekemäni curry jostain ainakin viikon takaa.

ainekset (2:lle)

n. 3 rkl öljyä

n. 3 rkl currytahnaa (keltaista mulla, mutta miksei muutkin kävisi)

iso sipuli reiluina paloina

n. 2 rkl kalakastiketta

n. 0,5 dl paksua tamarindivettä/-tahnaa

n. 0,5 tl palmusokeria

n. 200 gr pakasteseitiä

kourallinen (n. 100 gr??) bambun versoja

iso kourallinen basilikaa (huom! lisätty kuvan ottamisen jälkeen..)

pari pientä punaista chiliä ilman siemeniä

Kuumenna öljy, paista maustetahnaa muutama minuutti, älä polta. Lisää sipuli, paista hetki. Lisää kalakastike, tamarindivesi ja sokeri, kiehauta. Lisää vettä jos tuntuu turhan kuivalta. Lisää kala ja bambut, kiehauta nopsaa kypsäksi ja ota pois liedeltä. Lisää reilusti basilikan lehtiä ja maun mukaan suikaloitua chiliä. Tarjoile riisin tai nuudeleiden kanssa.

Tamarinditahnaa saat liottamalla kuivattua tamarindia vedessä (n. 1:1-2) ja pusertamalla nesteen ja pehmeän osan siivilän läpi.

Suklainen lammaspata

Tuliset, suklaiset lihapadat ovat aivan herkullisia! Ne voi tehdä hyvinkin samaan tapaan karjalanpaistin kanssa, mutta ainakin minä tykkään marinoida ne etukäteen, ja ylipäätään maustaa varsin erilailla. Tällä kertaa käytin pakastettua karitsanpaistia tummassa oluessa marinoituna. Punaviiniä on tullut käytettyä enemmän marinadina, mutta tumma olut sopi myös enemmän kuin hyvin! Kasviksia voi lihan kanssa käyttää tai olla käyttämättä, ihan fiiliksen mukaan - ei niitä mihinkään välttämättä tarvita. ;)

Marinadi

2,5 dl tummaa olutta (Velko)

0,5 dl tummaa vahvaa soijakastiketta (philippiiniläistä)

0,5 dl chili-valkosipulikastiketta (thai Sriracha)

1 tl mustapippuria murskattuna

1 tl neilikkoita murskattuna

1 tl vihreää kardemummaa murskattuna

5 tähtianista

Muut ainekset

1,3 kg luuton karitsanpaisti (pakaste)

kolme porkkanaa

pieni kesäkurpitsa

neljä tulista pientä chiliä ilman siemeniä

100 gr tummaa suklaata

Murskasin kaikki mausteet morttelissa ja kaadoin liemien kanssa sulatettujen, pilkottujen lihojen joukkoon. Annoin marinoita yön yli jääkaapissa uunivuoassa.

Aamulla töihin lähtiessäni laitoin vuoan uuniin 125 asteeseen foliolla katettuna. Illalla kuumensin uunin 200+ asteeseen ja lisäsin lihojen joukkoon porkkanat, pilkotut chilit ja paloitellut suklaat puoleksi tunniksi ilman foliota, sitten vielä kesäkurpitsat mukaan riisin valmistamisen ajaksi.

Aika ronskisti valmistettua siis, mutta erittäin maukasta. Aromaattiset mausteet ja suklaan makeus toimivat kivasti suolaisen ja tulisen liemen joukossa. Ilman chiliä tätä ei pidä tehdä... Lampaan liha on vielä niin maukasta, että sitä ei mitkään mausteet edes peitä, joten se sopii tällaiseen hyvin.

Herkkua! !

Palmun siemenet

Ostin joskus muistaakseni Vii Voanista (Hämeentie 3) jemmaan säilyketölillisen palmun siemeniä (palm seed) puhtaasta uteliaisuudesta tuntematta niitä entuudestaan. Nyt minulla on edessä häämöttävän muuton takia kaappien tehotyhjennys käynnissä, joten tämäkin jännä säilyke tuli vihdoin käyttöön.

Koska yllä olevassa kuvassa kaikki muu on varsin peruskamaa, kaikki varmaan arvavat mitkä hedelmät ovat niitä palmun siemeniä. Jännän näköisiä läpikuultavia veijareita, mutta melko mauttomia -- mutta ei siis mitenkään pahoja myöskään!

Sääli oikeastaan etten ottanut kuvaa avatusta tölkistä tai ylipäätään siemenistä liemessään. Liemi oli nimittäin paksuinta sokerisiirappia, mitä olen säilkkeissä ikinä nähnyt. Monien muiden hedelmäsäilykkeiden sokeriliemet pystyn vielä syömään/juomaan, mutta tämän kyllä huuhtelin kuumalla vedellä kauas ikuisuuteen. Huh, huh! Kannattaa ostaa purkillinen ihan jo liemen vuoksi. ;)

Tämä alkoi jo kuulostamaan kovin pahalta, mutta kyllä mä näitä silti esim. hedelmäsalaattiin suosittelen. Neutraali maku ja mielyttävä koostumus tarjoavat mielestäni mukavia "lepohetkiä" makunystyröille hedelmäsalaatissa, joka muuten koostuu monista eri mauista ja rakenteista. Varmasti sopii moneen muuhunkin annokseen, vaikka kiisseliin? Kannattaa testata!

Tofu-pinaattikastike

.

Loma loppui ja työt alkoivat taas, joten en jaksanut tehdä töiden jälken kovin kummoista säätöä, vaan tällaista perusmössöä, jonka jämät voin syödä sitten huomenna lounaaksi. Hyvin pinaattista, mutta oikein syötävää. Tuore inkivääri tuo mukavaa terää.
On muuten ensimmäinen täysin vegaaniruoka, jonka olen tämän blogin aikana tehnyt, vaikka kovin kasvispainotteisia ruoat ovatkin nyt olleet. Aina vaan on ollut vähintään kalakastiketta, katkarapuja, juustoa, kananmunia tai muuta sellaista mukana. No tulipahan tehtyä, vaikka ei vegaanius ollutkaan nyt itsetarkoitus.

ainekset (2 annosta)
öljyä paistamiseen
pari kynttä valkosipulia
kaksi kevätsipulia
yksi keltasipuli
250 gr kiinteää tofua
380/265 gr pinaattisäilyke
pari rkl ikivääriä raastettuna
pari rkl soijakastiketta
puolisen desiä vettä
kevätsipuleiden vihreät osat
n. tl kuivattua minttua
rouhittua mustapippuria

Kahvia ja maitoa -- tavallaan...

.
Poimin viikonlopun Hakaniemi-kierrokselta mukaan paketin agar-agaria, kun teki mieli kokeilla sitä johonkin. Ensinmäiseksi uhriksi päätyi aamukahvi.
Agar-agarin hyviä puolia on ensinnäkin se, ettei se ole sian nahkaa! Lisäksi se on miedon makuista ja hyytyy nopeasti huoneenlämmössäkin. Ja myös todella tehokkaasti, sen huomasin. Mun kahvi meni kyllä hieman turhankin kovaksi eikä maidossakaan kehumista, joten reseptejä en ala kirjoittamaan, mutta jostain yhden prosentin vahvuudesta suosittelisin aloittamaan, jos on kokeiluhaluja agar-agarin suhteen.

Kokeilun loppupäätelmä siis oli, että kahvi on parasta juotuna!