Kanelia!

Kaneliahan ei voi olla liikaa omenajälkkärissä. Mainio tapa lisätä sitä vielä hieman on jauhottaa voideltu piirakkavuoka sillä. Tulee peruspohjaankin lisää makua.

Rusinoita omenoiden sekaan

Hollantilainen omenapiirakka on jotain aivan muuta kuin suomalainen pikkuserkkunsa. Nyt en sellaista tehnyt, mutta mainittakoon että kutakuinkin vain omenat, kaneli ja makeus ovat yhteistä. Siellä omenapiirakkaan tulee mm. rusinoita, joten sen innoittamana laitoin toskaomenien sekaan rusinoita. Hyvin toimii! Murussa on lisäksi kaurahiutaleiden sijaan neljää viljaa ja sokerin sijaan tummaa siirappia. Näin yksinkertaiseen klassikkojälkkäriinkin saa pientä uutta vipinää.

takaisin köökissä: uunikasvikset

Helppoa uuniruokaa, lähes itsestään maistuvaa. Sekalaisia kasviksia vuokaan ja uuniin riittäväksi aikaa. Fetasta saa tarpeeksi suolaa, joten maustamiseen ei tarvitse paljoa.

Tällä kertaa mukana:

kolme porkkanaa

kaksi punajuurta

viitisen perunaa

paprika

kesäkurpitsa

125 gr kiinteää fetaa

pari reilua kulausta oliiviöljyä

pippuria

Kuori punajuuret ja porkkanat, sekä perunat jos rupisia. Pilko reiluiksi paloiksi. Kovimmat pienimmiksi ja pehmeimmät suurimmiksi. Sekoita kaikki aineet ja anna olla puoli tuntia 200 asteessa foliolla peitettynä ja toiset puoli tuntia ilman, jotta tulee hieman väriä pintaan.

Tulee värikäs sotku.

Sitruunainen makkarapata

En voinut olla kirjaamatta vielä toistakin sitruunakokeilua, kun niitä on kuitenkin tullut tehtyä jonkin verran ostamastani noin kilon suolasitruunasatsista. Edellinen resepti oli itsestäänselvempi, sillä tottahan sitruuna ja kala sopii yhteen, mutta tällä kertaa menin ehkä lähemmäs einesten juuria ja käytin sitruunaa liharuoassa. Jos vielä olisin kokannut wokkipannun sijasta taginepadassa, niin johan olis ollut autenttista. ;)

En ole mikään kuivamakkaroiden suurkuluttaja, joten minun täytyi oikein varta vasten etsiä lähikaupasta moisten hylly. Vaihtoehtoja olisi ollut muitakin, mutta arvoin chorizon ja cervelatin kesken voittajaksi jälkimmäisen. Makkara oli uusi tuttavuus ja osoittautui alkuperältään sveitsiläiseksi, mutta aika chorizon oloista kyllä näin asiaan vähemmän paneutuneelle. Ei kovin mausteinen makkara mutta sitäkin rasvaisempi. Pikantti sitruuna toimi kyllä mukavasti vastapainona makkaran raskaudelle, joten voin suositella tätäkin kokeilua!

ainekset (2:lle)

n. 200 gr kuoretonta cervelatia

kaksi sipulia

yksi kesäkurpitsa

yksi säilötty suolasitruuna

tölkki säilöttyjä luumutomaatteja

reilusti jauhettua chiliä

n. 2,5 dl couscous (+ 2,5 dl vettä)

Pilko kasvikset ja makkarat reiluiksi paloiksi, sitruuna hienoksi. Ruskista sipulit kevyesti pannulla, lisää kesäkurpitsa ja makkara ja paista vielä hetki lisää, jotta kaikki ainekset ehtivät paistua hieman. Lisää tomaatit ja pilko ylimalkaisesti pienemmiksi, nakkaa sitruunat ja chiliä sekaan ja anna padan hautua keskilämmöllä kannen alla noin 20 minuuttia. Pata on sitä parempaa mitä kauemmin makkarat ja sitruunat ehtivät makujaan hauduttaa, mutta toisaalta kasviksista ei halua täysin muussia, joten oman harkinnan mukaan sitten lyhyempää tai pidempää valmistusta. Valmista lopuksi couscous ja homma on valmis.

Säilötyn sitruunan taikaa

Tämä ohje on suoraan jatkoa edelliselle sienipastalle sarjassa "rumia mutta herkullisia arkiruokia pienellä twistillä".

Tällä kertaa onnistuin tekemään yleensä niin tylsästä purkkitonnikalasta kerrankin varsin herkkua säilötyn suolasitruunan avulla. Säilötyn sitruunan ohjeen muistelen nähneeni ekan kerran Chillie Basanin erinomaisessa Marokkolainen keittiö -keittokirjassa, mutta sittemmin ohje on tullut vastaan myös nettiblogeissa, joten ehkäpä en ala sitä tässä toistamaan. Etenkään, kun tällä kertaa minä vain marssin marokkolaiseen ruokakauppaan ja poimin mukaani purkin valmiita sitruunoita. Karussa etikettömässä muovipurkissa ne näyttivät sen verran kotikutoisilta, että tällainen einesten vastustajakin heltyi. ;)

ainekset (kaksi annosta)

kaksi sipulia

pieni munakoiso

purkki säilöttyjä luumutomaatteja

purkki tonnikalaa

säilötty suolasitruuna

hieman jauhettua chiliä

jauhettua jeeraa

2dl couscous (+2dl vettä)

Paista isoiksi paloiksi leikattuja sipuleita reilussa öljyssä hetken verran, lisää pieneksi paloitellut munakoisot ja jatka paistamista, kunnes kasvikset ovat saaneet mukavasti väriä. Lisää purkillinen tomaatteja ja survo niitä hieman pienemmiksi. Lisää kuivamausteet ja pieneksi pilkottu sitruuna ja keitä pataa kymmenisen minuuttia. Lisää tonnikala ja hauduta hetki lisää. Lopuksi sekaan voisi laittaa esim. silputtua persiljaa tai korianteria, miksei vaikka ruohosipuliakin, mutta minulla ei valitettavasti noita ollut. Hyvää on ilmankin. Suolaa en lisännyt, koska sitruunasta sitä tuli just sopivasti.

Tarjoile couscousin kanssa.

Maapähkinävoin taikaa

Kermainen sienikastike sai tällä kertaa pienen lisävivahteen mausteilla ja maapähkinävoilla. Hyvää oli, vaikka ulkonäkö ei niin mahtava olekaan. Maapähkinävoi sopii yllättävän moneen ruokaan, mutta turhan harvoin ainakaan minun tulee sitä tulee käytettyä, lähinnä koska se ei ole ikinä kuulunut keittiöni perusvarustukseen.

Maapähkinävoita saa sieltä täältä myös täysin sokerittomana, jolloin sen käyttö on helpompaa ruoanlaitossa. Pieni makeus ei ole mielestäni ongelma, mutta kaikkein makeimmat maapähkinävoit kannattaa jättää leivontaan tai leivän päälle, tai mihin sitä nyt yleensä edes käytetään.

ainekset (kahdelle)

3 sipulia

250 gr pieniä herkkusieniä

pienen purjon puolikas

2 dl kuohukermaa

maapähkinävoita (n. 2rkl)

jeeraa (n. 1tl)

jauhettua korianteria (n. 0,5tl)

jauhettua mustapippuria

(suolaa)

haluamaasi pastaa

Kuumenna reilusti öljyä ja paista sipuleita kunnes ne saavat väriä, noin viisi minuuttia. Lisää sipulien seuraksi pienennetyt sienet ja paista taas viitisen minuuttia, tai kunnes sekä sipulit että sienet ovat ruskeita ja pehmeitä. Lisää pienennetyt purjot ja paista vielä viitisen minuuttia lisää. Lisää kerma ja kuivat mausteet ja keitä kasaan hetken verran, sanotaan nyt vaikka viitisen minuutia. Ota liedeltä ja lisää kunnon nokare maapähkinävoita, maistele, ja lisää tarvittaessa lisää suolaa, maapähkinävoita ta muita mausteita. Tarjoa vastakeitetyn pastan kera.

Voihan tempeh sentään!

Kuukauden blogitauon aikana on tullut tehtyä paljon erittäin hyviäkin ruokia, mutta tällä kertaa kirjoitan mieluummin siitä, mitä en saanut syötyä.

Löysin kaupungin laidalta ison etnisen supermarketin ja suurella mielenkiinnolla katsastin paikan tarjonan läpi. Valikoima oli kattava, erittäin kattava! Riisejä kaikilta maailman kolkilta, pakasteessa aineksia ja aterioita joka makuun, kuivamausteita luonnollisesti koko repertuaari, isot valikoimat indonesialaisia maustetahnoja, tuoreita vihanneksia, astioita, tofua irtomyynnissä, jne. Samassa yhteydessä oli myös "etninen Plantagen", josta sai palmuja, kukkia, buddha-patsaita, puutarhatiikereitä, mattoja, yms.

Jätin puutarhapuolen suosiolla rauhaan, mutta ruokapuolelta otin mukaan paketin tempeh'iä, joka oli minulle täysin uusi tuttavuus. Kuvittelin, että se on jonkin sortin tiiviimpää, rakeisempaa tofua. Soijapavuista se on tosiaan tehty, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin. Tempeh'ssä eräänlainen sienirihmasto sitoo käyneet pavut yhteen tiiviiksi palikaksi.

Valitsin kaupasta hyvälaatuisen tempehin, mikä tarkoitti erityisen tukevaa rihmastoa ja siten ehkä myös erityisen tymäkkää makua.

Yllä olevassa kuvassa on puolikas palikka puolitettuna. Siitä näkyy niin sisärakenne kuin ulkopintakin. Kama on erittäin tukevaa, joten sen saa helposti kuutioitua pieneksi. Veikkaan että saattaisi saada vaikka juustohöylällä leikattuakin. Tällä kertaa kuitenkin kuutioin ja marinoin paloja ketjap manis - seesaminsiemenöljy -marinadissa. Paistoin kuutiot öljyssä herkkusienien kera ja lisäsin cashew-pähkinöitä ja vähän lientä ja annoin muhia hetken riisiä odotellessa.

Ensimmäisen haukkauksen jälkeen hymy hyytyi.

Tempehin makua kuvaillaan wikipediassa mm. pähkinäiseksi ja sienimäiseksi, mutta minun mielestä se muistutti lähinnä hiivaa. Ja wokatut hiivakuutiot eivät tule minulle ensimmäisenä mieleen herkullisia makuja ajatellessa. Rohkeasti yritin saada annosta syötyä ajatellen, että jos ne kerran Indonesiassakin pystyvät syömään tätä, niin kyllä minäkin. Mutta en saanut. Sienet, pähkinät ja riisit söin, mutta tempehiä sain vain pari palaa alas, loput lensivät roskikseen.

Yleissti olen ollut sitä mieltä, että kaikki ruokakaupassa myytävä on syötävää, mutta tämä tapaus muutti käsityksiäni. Taidan hetken verran pitäytyä ihan vaan tutuissa hyvissä mauissa. Tänään tein mm. vihreää thai-currya katkarapujen kera. Herkkua!

En tiedä saako tempehiä / tempeä Suomesta, mutta saattaa hyvin saadakin, minä vain en ollut siihen törmännyt. Jos joku tietää miten siitä saa jotain herkullista aikaiseksi, niin otan tiedon innolla vastaan ja saatan jopa kerätä rohkeutta koitokseen...

Keittiön vaihto

Muutin viikko sitten Hollantiin, Delftiin. Vietän vuoden vaihdossa ja sen ajan pitäisi selvitä opiskelijasolun keittiöllä. Muutos aikaisempaan ei voisi olla paljon suurempi! Uskon, ettei kenelläkään ole vaikeuksia arvata mitkä kuvista on vanhasta ja mikä uudesta keittiöstäni... ;)

Tarkoitus olisi vaikeista olosuhteista huolimatta yrittää kokata ajoittain bloggaamisen arvoista ruokaa. Ja tupakunta on todella kansainvälistä sakkia, joten ehkä välillä raportoin muidenkin ruoista. Myös ravintola- ja katukeittiöt ovat tässä maassa varsin monipuoliset, joten pysykää taajuudella.

Kana-galangalkeitto (dtom khaa gai)

Dtom khaa gai on jonkin asteinen thai-keittiön klassikko, ja tämä resepti on yksi versio aiheesta. Taustainfona minulla oli jälleen Thompsonin Thai Food -kirja, mutta omaan soppaan laitoin heman enemmän kaikkea kuin alkuperäisessä.

Maku oli taas todella maittava: galangalin, korianterin, sitruksien ja chilin raikkaus yhdistettynä kookosmaidon, kanan ja metsäsienten raskaampiin makuihin.

ainekset

4 dl kookosmaitoa

8 dl laimeaa kanalientä

1 tl palmusokeria

2 sitruunaruohon pehmeät osat

1 iso sipuli

muutama korianterin juuri hyvin puhdistettuina

3 pientä punaista chiliä ilman siemeniä

peukalon verran galangalia ohuina siivuina

muutama limen lehti

2 dl paistettuja metsäsieniä (mulla viimevuoden rouskuja)

n. 200 gr luutonta kananlihaa suupaloina

kalakastiketta

iso loraus limen mehua

muutama chili 

kourallinen korianterin lehtiä

Muussaa sipuli, korianterin juuret, chilit ja sitruunaruoho tahnaksi. Kiehauta liemet, lisää palmusokeri, viipaloidut galangalit, limen lehdet sekä tekemäsi tahna ja keitä viitisen minuuttia. Lisää kanat ja sienet ja keittele pienemmällä tulella noin 10-15 minuuttia. Tarjoile ja mausta lopuksi lautasella haluamallasi määrällä limen mehua, kalakastiketta, chilisuikaleita ja korianteria, niin että annos on raikas, suolainen ja tulinen.