lauantai 5. heinäkuuta 2008

Makeita minipizzoja ja suolaista kääretorttua


Ystäväni järjesti "surrealistiset tupaantuliaiset", joten päätin yrittää kehittää jotain surrealistista ruokaa omana panoksenani iltaan. Mutta mitä ihmettä se olisi? Tuntui melko ilmeiseltä tehdä ruoka näyttämään esim. Dalin valuvalta kellolta tai vastaalta kliseiseltä taideikonilta, joten yritin sen sijaan tehdä jotain ruokaa, joka olisi muuta kuin miltä se näyttää tai jossa olisi jokin täysin järjetön yhdistelmä. Vaikka esimerksi hyytelöt: jos jonkin drinkin muuttaa hyytelön muotoon ja jähmettää jääpalamuottiin, niin onko silloin drinkki vai jääpala vai ruokaa?
Tai sushi, jonka nimikin suomennettuna jo kertoo, että siinä tarvitsee olla etikkariisiä, jotta se olisi sushia ollenkaan. Mutta jos tekee jostain muista aineksista esim. makin tai nigirin näköistä ruokaa, niin onko se sushia? Riittääkö se tekemään kääröstä makin jos se on makin kokoinen levään kääritty pötkö? No, ei. Tai onko mikä tahansa möykky nigiri, jos sen päällä on kalan pala? No, ei.
Tällaisten käsittellisempien vaihtoehtojen lisäksi mietin jotain "esittävämpiäkin" ideoita, esim. keitetyn kananmunan puolikkaan muovaaminen näyttämään silmältä tms.
Eli jotain vaihtoehtoja oli, mutta päädyin kuitenkin näin jälkikäteen ajatellen aika perusjuttuun, eli tekemään suolaisesta makeaa ja makeasta suolaista. Tein siis makeita minipizzoja ja suolaisen kääretortun, koska en muista sellaisia aiemmin nähneeni.

Makea pizzapohja
3,5 dl vettä 0,5 dl sokeria 8 dl vehnäjauhoja 1 ps (11gr) kuivahiivaa n. 50 gr margariinia

Vadelmasoosi ("tomaattikastike")
n. 5 dl pakastevadelmia 0,5 dl hillosokeria 1 rkl perunajauhoa

lisäksi
puolitettuja kirsikoita ("oliivi")
mozzarellaa

Taikina: sokerivesi lämpimäksi, jauhot ja niihin sekoitettu kuivahiiva sekaan, vähän vaivausta, sulatettu margariini sekaan, pitkä vaivaus, kohotus, kauhinta ohueksi levyksi, mukilla pyöreitä minipaloja (tai sitten piirakkakaulimella pienistä palloista yksittäisiä, sitäkin koetin).
Vadelmasoosi: Vadelmat muussiksi ja keitetään sokerin kanssa, tiheällä siivilällä kaikki siemenet pois, osaan saadusta liemestä sekoitin perunajauhon ja lopun kuumensin uudestaan, jauholiemi sekaan. Lopputulos ei siis näytä normaalilta vadelmahillolta vaan enemmän
lastenruokapurkkien soseelta. Tämän sijaan voisi siis hyvin käyttää Pilttiä, mutta en suosittele, koska itsetehdyssä maku on aivan eri luokkaa. ;) Ja sitä paitsi veikkaan, että kaupan emulsiot eivät pidä uunista...


Pizzat: Taikinoille hieman hilloa, pala mozzarellaa, kirsikka komistukseksi. Tai sitten mitä vain muuta makeaa päälistä! Itsekin laitoin pariin vikaan muita päällisiä, kun vadelmahillo loppui. Kookoshiutaleet ja mustikkahillo oli oikein mainio yhdistelä, samoin kuin aprikoosimarmeladi-kaneli-rusina. Paistoin 225 asteessa n. 8 min.


Minipizzat olivat sympaatisia värikkäitä pikkupurtavia ja maultaankin oikein mainioita, etenkin heti tuoreina, mutta suolaisesta kääretortusta en sanoisi aivan samaa... Idea on ihan hyvä ja suosittelen kaikkia kokeilemaan, mutta mun improvisoitu täyte oli vaan aivan liian laimea, seuraavalla kerralla lunttaan jostain jonkun hyväksi todetun vahvan makuisen voileipäkakkutäytteen! Ehkä ei siis täytteestä sen enempää...
Etukäteen kääretortussa arvellutti, että pysyykö torttupohja kuohkeana ilman sitovaa sokeria. Kyllä se näköjään pysyy, joten sekään ei siis estä suolaisen kääretortun tekemistä. Olennaisinta luultavasti oli munien vatkaaminen riittävän pitkään (5min+) ja nimenomaan kattilan päällä höyryssä sitä kypsytellen. Ja kuivat aineet siivilän läpi varovasti vaahtoon, seos tasaisesti oliiviöljyllä ja suolalla päällysteylle leivinpaperille. Paistoin muistaakseni 225 asteeessa n. 6 min. Vapaavalintainen täyte hieman jäähtyneen pohjan päälle ja rullalle.


Pohja 3 kananmunaa
0,5 dl vehnäjauhoa
0,5 dl perunajauhoa
1,5 tl leivinjauhetta
suolaa


Pizzoihin sain kulumaan varsin vähän tuota taikinaa, eli ohje on siis varsin suuri! Teinkin lopuista itse pullia.
Ja siivilään jääneen vadelmamoskan söin jätskin kanssa. Hyviä ne siemenetkin mun mielestä ovat, vaikka tiedän, että kaikki eivät niistä perusta.


Tällä kertaa postaus oli siis enemmän ideoista, toteutusten jäädessä hieman puolivillaisiksi. Mutta tärkeää noita ideoitakin on välillä pyöritellä, jotta ei tule aina tehtyä vaan samoja vanhoja juttuja. Vai mitä?

2 kommenttia:

Hanna Takala kirjoitti...

Joskus vuonna yksi ja kaksi söin Raxissa vaahtokarkkipizzaa, se oli aika surrealistinen kokemus.

Seppo kirjoitti...

Mahtavaa! Vaahtokarkit tosiaan aivan unohdin, nehän olis sopineet noihin pitsoihin täydellisesti. :D Täytyy pistää mieleen seuraavaa kokeilua varten... Karkkihyllyistä vois varmaan löytyä muutakin teemaan sopivaa, täytynee joskus tutustua niihinkin hyllyihin kaupassa.